Usvaa ja kevään odotusta

Viikonlopun yli mentiin vesisateen saattamana ja lumet ovat saaneet kyytiä. Eilen oli tarkoitus aloittaa vihdoin kuvata erästä X projektia, mutta ilman ollessa kurja, päätimme siirtää kuvauksia parempaan ajankohtaan.

Eilen aamuna ikkunan takana oli vastassa kaunis kaunis usva! Tavoistani poiketen ajattelin ottaa kameran mukaani ja ottaa muutaman ruudun. Lenkkini meni päiväkodin kautta Bilnäsiin ja sieltä kirkolle ja takaisin kotiin. Oli juuri mielelleni sopiva postikorttikeli! Lenkin lopulla alkoi lunta sataa, isoja kauniita hiutaleita.
Jos usvan läpi olisi paistanut vielä aurinko heleästi läpi niin keli olisi ollut suorastaan innostava! Mutta ei, aurinko armas ei suostunut näyttäytymään.

                                 Töppöstä toisen eteen...

                                 Kevään tuloa ei voisi aavistaa tätä kuvaa katsellessa, ilmassa
                                 tuoksui kuitenkin keväinen vivahde ja linnut sirkuttivat kevätlau-
                                 lujaan. 

    

                                    Tätä maisemaa katsellessa mieli lepää säällä kuin säällä. 

                                Kumpaakin kautta pääsee kotiin, vantusta heittämällä ilmaan voi
                                arpoa suunnan. Tällä kertaa valitsin reitin vasemmalle! 

Matka jatkuu!                

Muistojen aikamatkaa

Tämä kuva on jo muutaman vuoden ikäinen, mutta kuvaa hyvin tämän päivän ilmaa ja itseasiassa kuvakin on otettu pääsiäisen kynnyksellä. Paikkana on Riksgränsen pohjoisessa Ruotsissa. Matkaan jo mielessäni vanhoihin kotimaisemiin, sillä teemme kesälomareissun Narvik-Kjøpsvik seudulle ja silloin hurautamme myös tämän järven ohitse, jonka jälkeen alamme hiljakseen laskeutua kohti vuonomaisemia.

Odotan matkaa tosi paljon! Lapset saavat tavata vanhoja kavereitaan ja me aikuiset omia ystäviämme. Uskon, että matkasta tulee jännittävä. Miten jutut jatkuu kullakin vuosien jälkeen? Vaikka olemme pitäneetkin tiiviisti yhteyttä niin face to face tapaaminen on aina erilaista. Mutta jutut jatkunee siitä mihin ne joskus jäivät. Paljon on paikkoja kierreltävänä ja kamera laulaa taatusti. Vaikka en erityisemmin pidä maisemakuvauksesta niin silti aina välillä tulee kuvattua onnistuneitakin otoksia.

Voitteko kuvitella hienompaa tapaa viettää ystävien kanssa iltaa kuin vuonon rannalla kalliolla istuen ja rupatellen kaikkea iloista, katsella kuinka pyöriäiset (delfiinit) uivat muutaman metrin päässä rantaviivasta. Aurinko paistaa ja grillissä paistuu herkkuja, vähän aikuisten juomaa ja naurua! Näin me vietimme yhteisiä iltoja, kun vielä asuin Norjassa. En tiedä mitä tällä kertaa keksimme, mutta sen tiedän, että meistä pidetään hyvää huolta koko loman ajan.

Ajatukset ovat siis jo tiukasti kesässä ja lämmössä. Tämän loska-ajan voisi suosiolla hypätä yli, vaikka silläkin on paikkansa -etenkin, jos aurinko paistaa.

Vielä muutama kuva lisää Jukkasjärven jäähotellista, joka on todella huikea paikka!

Ihanaa lauantaipäivää kaikille!

Projektina OmaKuva

Opiskeluiden myötä olen tutustunut enemmänkin mielenkiintoiseen aiheeseen nimeltään OmaKuva. Eräs norjalainen valokuvaaja Per Heimly sanoi jo joskus vuosia sitten, että jotta osaa ottaa kuvia muista on hyvä opetella olemaan myös itse kameran takana. Se on todella totta! Näillä opeilla mentiin myös Pietarissa. OmaKuvia tulee näpsittyä kännykällä eri tilanteissa, ja joskus tyttären pokkarilla.
Mutta ajatuksella otettuja kuvia aika harvoin, jopa liian harvoin. Nyt olen tietoisesti lähtenyt kehittelemään kuvistani tiettyä juttua, joka tässä ajanmyötä taatusti selkiintyy, kunhan bloginkin kirjoittamisessa päästään eteenpäin. On aika hauskaakin olla itse sekä kuvan ottaja että malli. Itselaukaisin on mainio! Näitä kuvia otettaessa olin ystäväni kanssa studiolla, joka laittoi meikit ja vähän hiuksia. Sitten hyytyneitä ilmeitä ja vot´ tässä tulos ;)

                                               

Halusin kokeilla erilaisia totisia ilmeitä joista näkyisi myös jonkinlainen ahdistus ja väsymys. Väsymys näkyy kyllä ihan konkreettisesti silmäpusseineen ja mustine silmän alusineenkin.

Kiitos Jessicalle meikkausavusta!

Huomenna suuntaan jälleen Turkuun. Opiskeluohjelmassa on jatkoa perhekuville ja niiden tulkinnalle. Todella mielenkiintoista. Illalla on vielä muutama analyysi printattavana ja tietokonereppu pakattavana. Otan tällä kertaa myös kameran mukaan, sillä usein käy niin että ilman kameraa löytää mitä jännittävämpiä kuvauskohteita ja sitten ne jää vaan ideatasolle mieleen pyörimään.

Oikein mukavaa torstai illan jatkoa kaikille!

ps. Opettelen vasta tämän bloggerin käyttöä, eli en osaa vielä laitella linkkejä enkä seuraamiani blogeja minnekään ylös. Mutta ajan kanssa , ajan kanssa :)
Jälkikirjoitus: hiphei! osasin laittaa kiinnostavia/innostavia/hauskoja/kauniita jne. blogeja sivupalkkiin. Jos ette ole vielä vierailleet niissä niin suosittelen lämpimästi katsastamaan, jos sieltä löytyisi jotakin myös sinulle :)

Jännittävä ensimmäinen teksti

On aika sukeltaa takaisin blogimaailmaan. Kirjoitin pitkään ulkosuomalaisena kuulumisia sukulaisille ja ystäville, kylläkin salasanan takaa. Mutta nyt monen muun innostamana ajattelin, että olisi aika kirjoitella ja ennenkaikkea kuvata blogia varten. On jo muodostunut rutiiniksi lueskella muiden blogeja, ja on kiva kirjoitella itsekin.

Pieni esittäytyminen on varmaankin tarpeen. Olen 35 vuoden ikäinen nainen syntyisin pohjoisesta Suomesta. Tuntureiden syleilystä olen lähtenyt maailmalle, kiertänyt pohjoismaita ja Venäjää. Tällä hetkellä asun perheeni kanssa etelä-Suomessa. Meillä on kolme lasta, jotka pitävät vanhemmat kiireisinä. Ammatiltani olen valokuvaaja ja sairaanhoitaja. Valokuvaan lähinnä muotokuvia, mutta myös lehtiin ja mainoksiin. Sairaanhoitajan töitä teen myöskin, psykiatrian alalla. Näitä ammatteja yhdistää nyt valokuvaterapia, jota olen alkanut opiskella Turun yliopistossa.

Pidän kaikesta kauniista, on kyse sitten vaatteista tahi esineistä. Oma tyylini on enemmän klassinen kuin mikään muu. Leikkisä tosin tietyiltä osin. Sisustuksessa pidän monista eri tyyleistä, mutta kallistun modernin tyylin suuntaan. En pidä kuitenkaan liian siloitellusta tai virtaviivaisesta, aina pitää olla jotain sitä rikkovaa mukana, on se sitten väri tai esine tai niiden yhdistelmä. Samalla ihailen maalaisromantiikka, vaikka en sitä omaan kotiini haluakaan. Mutta tämän blogin kautta varmaan aukeaa minulle itsellenikin enemmän se mitä haluan sanoa :)

Valokuvissani pidän tärkeänä tunnelmaa ja toki sitä valoa. Idea voi lähteä hyvinkin ihmeellisistä jutuista, yleensä näen kovasti unia siitä mitä tulen joskus kuvaamaan. Etenkin omissa näyttelyprojekteissa tällainen on tosi tavallista. En suunnittele liikaa etukäteen vaan annan luovuuden viedä. Maisemat ovat minulle tärkeitä, mutta en silti kuvaa niitä juuri koskaan. Haluan yksityiskohtia, joista voi aistia tuoksut ja muodot myös kuvan kautta. Ihmisten katselu voisi olla kolmas ammattini. Katselen kaikkialla ihmisiä. Kaduilla, kotona, lehdissä, televisiossa. Olen haaveilija. Saatan pysähtyä katselemaan tiettyjä asioita lumoutuneena pitkiksikin ajoiksi. Jonkinsortin outo hyypiö siis :) (vaikka silti niin tavallinen)

On ihanaa saada avata ovi minun maailmaan. Tervetuloa kaikille lukemaan Ekaterinan Ajatuksia!