Pietarin tuliainen 3 vuotta!

3 vuotta sitten tähän aikaan meidän perheessä oltiin aivan onnesta soikeita. Perheeseemme oli syntynyt yön aikana pikkuveli. Kutsuin tätä pientä vaaleansinistä pakettia Pietarin tuliaiseksi, koska hänen ensimmäinen kotinsa oli Venäjän Pietarissa. Pitkään pähkäilin, että synnytänlö Venäjällä yksityisklinikalla vai Suomessa. Päädyin synnyttämään Suomessa.
Siitä on kolme vuotta, mutta muistan kaiken kuin eilisen päivän! Muistan äänet, tuoksut ja minuutin tarkkuudella tapahtumat sinä helteisenä toukokuun yönä.
Herkkis kun olen niin en voi välttyä muutamalta onnen kyyneleeltä tänäkään juhlapäivänä, niin kovin rakas tämäKIN lapsi minulle on.
Syntymäpäiväjuhlia vietimme jo pari viikkoa sitten sukulaisten kanssa. Tänään on pienimuotoista lahjojen availua ja kakun syöntiä.
Muutamien kuvien kera toivotan teille kaikille loistavaa päivää!

                                                  Kummitädin sanoin "formulavauhtia"
                                                  syntynyt pieni ukkeli. 2790 g ja 48,5 cm.

                                 Sisarukset mummolan sohvalla noin viikko syntymästä. Passia
                                 odotellaan.

                                 Pitkän reissun jälkeen oli kiva palata Pietariin omaan kotiin.
                                 Njanja Lena oli ostanut meille ihanan kimpun kukkia ja kaikkia
                                 ihania pieniä paketteja.

                                                 Tänä päivänä juodaan mehua!

                                Keskittynyt 3 vuotias. Asfaltti-ihottumaa poskessa. Poika rakastaa
                                kylästellä ja tässä olemme reissun päällä isotädin luona Valkeakoskella.

                                Herra Possula ajelee kurkkuautolla tässä upeassa kakussa,
                                jonka tilasin ystävältäni suklaamarengilta. Päivänsankarin
                                suosikkiohjelma on tällä hetkellä Sysselstad eli Touhulan tarinat
                                Hra Possula on hahmoista kivoin!


Miksi julkaistussa tekstissä sanat hyppivät minne sattuu? Kun kirjoitusvaiheessa näyttäisi kaikki olevan vallan oikein. Höh. 

Minun rakkaat

Kuvien kera hehkutan tämän päivän ihanaa säätä ja vireää mieltä. Huomenna onkin kevään ensimmäiset hääkuvaukset edessä ja odotan innolla päästä kameran taakse ikuistamaan vihkitilaisuutta, onnellisia ihmisiä ja toivon mukaan mukana keikkuisi mellevä sääkin.

Kuvat ovat otettu tänään retkeltämme. Snappertunassa oli valkovuokkomeriä ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Tyttärellä oli myös kaveri mukana. Miten saada omat lapset innostumaan mallina olosta äidin toivomalla tavalla? Ei se vain onnistu.Siltikin tunnistan näistä kuvista omat pienet kultani. He ovat luonnollisia ja touhukkaita. Aina ei tarvitse katsella kameraan, jos ei huvita.

                        Ihastuttavaa perjantai-iltaa kaikille!

Tarjottimella

Miina Savolaisen voimauttavan valokuvauksen työpaja oli todella antoisa. Saimme teoriapohjaa voimauttavalle valokuvaukselle ja kuvasimme omakuvia parityöskentelynä. Mainiota oli etukäteissuunnitella omaa teemaa ja rekvisiittaa. Itselläni ei ollut kovin kummoisia vaatteita mukanani. Vanha musta mekko, hattu, panta ja vahva meikki saivat kelvata kuvaukseen. Kuvasimme parini kanssa Ruskeasuolla merenrannalla. Tavoitteena oli saada sininen hetki hyödynnettyä. Filmille kuvaaminen oli jännää, kun tuloksen näki vasta seuraavana päivänä. Kuvien siivittämänä vien teidän tunnelmiin mukaan.

                                  Teorian kautta käytäntöön, niinhän se aina menee.

                                 Miina oli luennoitsijana innostava.

                                Taik:in kamerat jaettiin meille ekstra putkineen päivineen ja
                                sitten olikin aika lähteä "luukuttamaan". Aikamoinen hyppäys
                                palata takaisin kuvauksen "juurille" ja ottaa vanha kamera käteen.

 

                                Valokuvatarjotin omista kuvista. Parityöskentelyn helmihetki oli
                                avata valokuvapussit. Ihmeellistä oli nähdä kuinka hyvin pari oli
                                kuunnellut toiveitani ja nähnyt minut minuna. Tarkoitus oli kuvata
                                itsestä kuvia, joista voisi katsoa itseä rakastavasti ja kunnioittavasti.
                                Siinä onnistuimme parini kanssa oikein hienosti. Prosessi jatkuu
                                tältäkin osin.




                                

Työpaja Miina Savolaisen johdolla

Huomenna lähden taas Turkuun. Tällä kertaa opiskeluaiheena on Voimauttava Valokuvaus. Kouluttajana menetelmän kehittäjä Miina Savolainen, jonka moni muistaa Maailman Ihanin tyttö -projektista. Nyt etsinnässä on yksi omakuva, joka tuo minulle rauhaa ja hyvää mieltä. Millaisena haluan itseni nähdä.

Minun tarkastelussani on tämä kuva

Tälläisena haluan itseni nähdä. Iloisena, veikeänä ja suhteellisen kauniina. Kuvan tausta on ihanan kotoisa. Olin ystäväni luona Narvikissa, leikimme kameroilla ja otimme toisistamme kuvia. Ystäväni käytti ensimmäistä kertaa järeämpää kameraa ja tässä annoin hänelle neuvoja. Makaan hänen sohvallaan ja valo tulee takaapäin ikkunasta. Pidän kuvasta todella paljon, se tuo mieleen hyviä muistoja ja näen itseni positiivisesti. Kuva on käynyt yhdessä potrettikilpailussa Norjassa.

Kuvaamme huomenna luentojen jälkeen yötä myöten. Ja filmille! Se jännittää, sillä viimeksi kuvasin filmille Pietarissa jolloin myös tein kuvat itse koulun pimiössä. Nyt saamme nähdä tuloksen vasta seuraavana päivänä. Parityöskentelynä mennään ja koitetaan löytää omat sielunmaisemat ja muutamia mieluisia vaateparsia lähtee mukaan. Matkalaukku odottaa eteisessä ja huomenna astun taas uuteen juttuun. Se on ihanan kutkuttavaa.

Rauhankyyhkyjä vapuksi

Kaukana ovat lapsuuden vappumarssit ja opiskeluaikojen vappubileet. Nyt on rentoa perhevappua herkkuineen. Tänä vuonna emme panostaneet juuri mihinkään. Sen sijaan myöhäiset illat ja letkeät aamut siivittivät pyhänseutua. Kuntosaleilua ja lenkkeilyä aikuisille, lapsille puolestaan ulkoilua ja ekstra huomiota. Ei kovin juhlavaa ruokaa, vaan yhdessä nautittuna tavallinenkin ruoka saa juhlavan säväyksen.
Minulla oli pitkästä aikaa kokonaan vapaa viikonloppu. En avannut kuvatiedostoja, en käynyt studiolla, en ollut sairaalassa, en opiskellut. Ja mitä sain kuulla? Hurraa huutoja! Tajusin, että teen kovin paljon töitä.

                                                "Rauhankyyhkyjä" lapsuuden muistoksi. 
                                                 Ohjeet näihin on Norjasta
                                                 Lintu on piirretty vapaalla kädellä. 

                                                  Ilmapalloja kaikissa sävyissä.

                                                  Väliaikaisasunnosta on mieletön näkymä.
                                                  Kyllä tällaista jaksaa iltaisin katsella. 




                                                         Touhukasta toukokuuta kaikille!