Ajantajusta

Aika on käsite, jota on välillä vaikea ymmärtää. Aikaa on joko paljon tai sitä on vähän, mutta harvemmin juuri sopivasti. Elämässäni asiat tapahtuvat yleensä kokonaisina ryppäinä, jolloin omalle rauhalliselle oleskelulle ei tunnu jäävän sijaa. On mentävä kovaa vauhtia eteenpäin päämääriä kohden, on yllettävä moneksi. Olen tehnyt päätöksen. Vähennän taakkaani radikaalisti. Kaksi työtä, opiskelu ja koti ei vain ole sopiva yhtälö minulle. Koen olevani usein energiaa täynnä, mutta liika on liikaa minullekin.

Hain uutta työpaikkaa ja sain haluamani. Kuljen työmatkani tästä edespäin junalla ja tällä lyhyellä kokemuksellani VR on hoitanut tehtävänsä aikataulullisesti loistavasti. Olen paljon jaksavampi työpäivien jälkeen kuin ennen, vaikka päivät venyvät parilla tunnilla. Positiivista on täällä kotipäässä huomattavasti vähentyneet härdellöinnit paikasta toiseen. Tein myös päätöksen tehdä 100% työtä sairaanhoitajana. Se tarkoittaa nyt sitä, että vähennän radikaalista kuvaustyötäni. Sen sijaan keskityn opiskelujeni loppuun saattamiseen sekä yhteen työpaikkaan. Pää jaksaa paremmin, kun ei ole niin montaa rautaa tulessa.

Valokuvaterapian saralla puhaltelee nyt mahdoton myötäinen. Saan tehdä uuden työni puitteissa kehitystyötä siitä miten valokuvaa voidaan käyttää meidän asiakkaiden kanssa. Saan olla luomassa ja viemässä eteenpäin tätä loistavaa terapiamuotoa. Ensi viikolla pääsen tekemään työpaikalle hankintoja: kamera, jalusta, kaukolaukaisin, muistikortteja jne. Kamera tulee olemaan NIKON, mutta mallinumero on vielä auki. Kuitenkaan ei ole tarkoitus prassailla millään pro varusteilla.

Olen tällä hetkellä luottavaisin mielin itseni ja tulevaisuuteni suhteen. Ei ole hätäinen olo eikä myöskään rauhaton. Tyytyväisyys on varsin hyvä olotila.