Syntymäkuntani on Inari. Siellä olen kasvanut ja varttunut. Sieltä lähdin lukioon Rovaniemelle. Sinne kaipaan välillä enemmän ja välillä vähemmän. Tällä hetkellä enemmän. Liian harvoin tulee käytyä ja on tullut tehtyä pummivalintaa ja matkustettu usein kesäaikaan lappiin. Ja se ei viehätä. Mutta talvi. Se on se oikea ajankohta syksyn ohella olla ja nauttia lapista.
Minulle tuli niin hyvä mieli, kun tajusin monta asiaa itsestäni. Olen lapin tyttö, muutakin kuin sanoin sanottuna. Se ei ole vain pelkkä lause, jonka voi heittää ilmoille. Minua ymmärretään paremmin omieni luona. Minä ymmärrän heitä ja elämänrytmiä. Ei ole kiire. Eikä tarvitse miettiä kehtaako pyytää apua, sillä läheisen auttaminen on edelleen niin täyttä totta kotona, Inarissa.
Kävin kuvaamassa muutaman asiakkaan ja yhden luota lähdin mukanani säkillinen poronlihaa, siian mätiä, Inarin taimenta! Lisäksi pääsimme koko perhe moottorikelkka-ajelulle, olihan se elämys lapsilleni :) Lisäksi kuljimme potkurilla pitkin teitä kauppaan ja Näkkälään hakemaan lisää pehmo-otuksia. Hiihtämässä käytiin ja lasten mielestä olin tosi hyvä opettaja ;) (oishan se nyt, jos en olisi tällä taustalla ;)
Rakastan kaamosta! Ja rakastan tunnetta, että joku paikka on niin tuttu, että muistaa esim. hiihtoladulla jokaisen mutkan, voisi hiihtää sokkona. (hiihdin nuorempana kilpaa ja ladulla tuli vietettyä kaikki vapaa-aika)
 |
| Saariselkä. Tässä kohtaa alkaa tuntua kodilta. Tunne tosin katkeaa Ivalossa, jatkuakseen taas hiukan Ivalon jälkeen. |
 |
| Omat maisemat |
 |
| Inarinjärvi |
 |
| Voisin raahata keloja mukanani minne päin maailmaa tahansa |
 |
| Maantietä pitkin vuorotellen ajaen |
 |
| Rantasauna |
 |
| Minun toinen kotini, mummola, jonka lämmöstä lapseni saavat onneksi vielä nauttia. Mummolassa on aina oma tunnelmansa. Rakas mummo on niin tärkeä. |
|
|
