Yläkouluun

On outoa, että tämä poika on jo alakoulun käynyt. Yläkoulu alkaa 2 viikon päästä! Käsittämätöntä. Vastahan jässikkä syntyi! Esikoisemme, jolle ei nimeä kauaa tarvinnut arpoa (ja niin tyypillisesti.. poika ei ole nimeensä laisinkaan tyytyväinen). Mulla on tosi kova ikävä, sillä hän on ahertanut koko kesän sukulaisten maatilalla ja näemme vasta parin viikon päästä.
Kahdessa maassa elänyt, paljon matkustellut poika on sosiaalisuuden perikuva, ei jää tuppisuuksi aikuistenkaan kanssa. Heittää mennen tullen hyvää juttua, ja minä tunnen itseni aika kalkkikseksi monesti :) (ja vannoin joskus, että niin ei tule käymään!)

KieliKYLPYLÄÄN

Meidän pieni ukkeli on nyt 4 v ja aloittaa päiväkodin. Meidän kylällä aloitetaan kielikylpyryhmä ja onneksi poika pääsi sinne! Mutta herra itse on kyllä vahvasti sitä mieltä, että hän ei mihinkään kieliKYLPYLÄÄN nyt sitten millään haluaisi mennä, koska siellä on TYLSÄÄ. Kysyin sitten, että missä haluaisit olla hoidossa? No L- tädillä tietenkin, koska siellä on J ja L-K kaverit. Ei auttanut selittää, että kaikke he siirtyvät jo isojen lasten ryhmiin päiväkotiin ja L- tädille tulee pienempiä.
Veijari on niin huvittava puheissaan välillä, että pitää hihitellä itsekseen, että mistä sitä juttua aina tuleekin. Ihana Ihana pikku-ukko!

Sorg. Suru.

olen sanaton. surullinen. järkyttynyt kaikesta siitä mitä on tapahtunut Norjan pääkaupungissa Oslossa.
eilen olin kutsunut työkavereita juhlimaan syntymäpäivääni, ilta kului uutisia seuratessa ja jutellessa.
lintukotoa ei ole olemassakaan. joka paikassa voi tapahtua kauheuksia.

uutisissa juuri: pidätetty on myöntänyt tekonsa. hän sanoo tapahtuneen olevan kauheaa, mutta sen olleen välttämätön. hänen päässään sen oli tapahduttava. ihmisiä piti kuolla, koska he edustivat "väärää" puoluetta.

ei voi käsittää. nuorten kertomukset kokemuksistaan verilöylyssä ovat karmaisevia.

uni ei tule.
pelottaa.

Jeg Føler med alle nordmenn. Dette er landet jeg elsker som mitt eget.

Ekaterina

Syntymäpäivää

Syntymäpäivän kunniaksi pari omakuvaa, jotka ovat tosin viime talvelta workshopista. Löysin ne nyt uudestaan ja fiksailin niitä vähän.

Olen varsin tyytyväinen olooni juuri nyt! Ihanan luottavainen olo itseä kohtaan. Kaikki on vallan hyvin! Har det riktig bra for tiden!!

Kylälle aamuteelle

Olisiko aika laittaa jokin pieni nurkka omasta garderoobista :) Ei mitään maata mullistavaa eikä ihmeellistä. Oma pukeutumistyylini kaipaisi kipeästi stailausta! Olen niin tylsä pukeutumaan nykyisin, en osaa valita vaatteita kaupasta, en tiedä mitä haluaisin ostaa. Siis olen täysin mielikuvituksettomassa tilassa ja sitä on kestänyt jo pitemmän aikaa. Jossain vaiheessa hiihtelin kotikaupungissa ulkoiluvetimissä vaunuja lykkien, pipo oli päässä useammin kuin olisi ollut tarpeen.
Mutta NYT innostus pukeutumisasioihin on nostanut päätään ja sitä aion nyt kannatella pitkään!

En ottanut mitenkään kauheasti vaatteita mukaan reissuun lähtiessä. Töissä ollaan työpuvuissa ja vapaa-ajalla mennään rennoissa vetimissä.
Tänään menin kylän ainoaan leipomoon aamuteelle, kävellen. Jalassa pitää olla hyvät kengät, jotta pääsee jyrkät mäet hyvin kävellen ja askeleen ollessa reipas, en voi kuvitella sipsuttelevani täällä koroilla.

Jalassa Columbian kävelykengät, mokkanahkaiset ja oikein hyvä lesti. Sporttiset, mutta ei tylsät. Pääväri on tumman ruskea ja tehosteena on pinkit tereet. Näillä voi kävellä pitkiä matkoja ilman jalkakipuja. Housuna oli armyvihreät caprisortsit, väljät lahkeista, ja vähän turhan väljät vyötäröltä. Teeppari seurana ja isot aurinkolasit. Tätä voisi jalostaa isompaan paikkaan kelpaavaksi ihan hyvin. Mutta miten?

Lahja itselleni: musta nahkanauhainen rannekoru. AIVAN IHANA! Kuolasin sitä kuukauden täällä yhdessä monitoimikaupassa, ja nyt piti ostaa se. Tykkään tosi paljon. Otan vähän enemmän kuvia siitä myöhemmin.

Vihkisormuksella on oma tarinansa. Minulla oli alunperin kaksi 5 mm tavallista kultasormusta, toisessa oli timantti. Olin kuitenkin pienenä tyttönä perinyt sedältäni miesten vanhan kantasormuksen, jossa oli iso timantti. Olin etsinyt vuosia itselleni kultaseppää, joka olisi voinut tehdä juuri SIITÄ kullasta minulle sormuksen toiveitteni mukaan. Vihdoin sellainen aarre löytyi Järvenpäästä: HOPEALUKKI! Keskustelimme meilitse mitä toivoin ja miten etenemme "tuunausprosessissa". Lähetin kantasormuksen, kihlasormuksen sekä pari eripari korvista. Halusin niistä yhden ison ja leveän sormuksen. Lopputulos oli kuvanlainen: 12 mm leveä, pystysuuntaan mattahiottu, keskellä tynnyriupotuksella istutettu timantti kantasormuksesta sekä valkokulta reunus timantin ympärillä. Enempää en olisi voinut olla tyytyväinen, ehkä sormus olisi voinut kuitenkin olla hitusen vielä leveämpi, kun sormeni ovat niin pitkät :) Sormus painaa kuitenkin jo tällaisenaan tosi paljon, joten annetaan sen olla näin.

 

Väliraportti

Mukavaa, pari uutta lukijaa on tullut :) Kiitos teille, kun tulitte ja jäitte :) Takk til mine nye lesere :) 

 


Nyt on kesäseikkailua takana tasan 1 kk. Saavuimme Båtsfjordiin +6 asteen saattelemana, urheasti kesätamineissa. Intoa täynnä koko naislauma = minä, tytär ja siskon tyttö. Nyt tänään olen täällä yksin, koska muu perhe on tullut ja ehtinyt jo lähteäkin takaisin Suomeen. Päivän lämpötila on n. +20 astetta, lämmin kesätuuli, eli aivan sortsikeli.

Kulunut kuukausi on ollut kaikin puolin hieno! En osaa oikein mitään negatiivista etsiä, muutakuin esikoista on ollut kova ikävä! 

*työ on ollut positiivinen yllätys! Olin jo vannonut, että en palaa enää somatiikan puolella muutakuin "vierailemaan näin kesän ajaksi", mutta mitä sitä tyhjää! On ollut tosi antoisa työ, kun ei ole pelkkää perushoitoa ja lääkehommeleita, vaan myös akuuttia ja vastaanottopoli toimintaa. Hyvin on edelleen vanhat taidot hallussa ja iän myötä turha vatvominen on jäänyt pois, eli tehdään työt ja lähdetään kotiin.

*työkaverit ovat mukavia, vaikka täälläkin on sitä samaa mitä muuallakin, eli kuppikuntia ja pahan puhumista. Meitä ulkomaalaisia on täällä aika monta, pari ruotsalaista, neljä suomalaista ja pari venäläistä. Se tuo mukanaan muutamia pieniä juttuja... kauhean kiinnostuneita ollaan mm. kulutustottumuksista (kun tullaan tienaamaan tänne niin kaikki pitäisi myös käyttää täällä ;) En ole missään vaiheessa paljastanut koko karmeaa totuutta Suomen palkkatasosta. Olen täällä pääasiassa seikkailemassa!

*luonto on oma kappaleensa. En saa tästä tuntureiden katkeamattomasta ketjusta tarpeekseni! Silminkantamattomiin ulottuvia tunturijonoja ja karua puutonta maisemaa. Silmä ja sielu lepää. Jos tätä ilmaa voisi purkittaa niin purkittaisin varastoon, kehittäisin vaikka bisneksen! Ilma on täällä erilainen, ei ollenkaan niin raskas ja tunkkainen vaan hyvin kevyt, mutta täyttävä! Oma ihana lisä on meri. Olemme vuonon pohjukassa, josta avautuu näkymä Barentsin merelle. Kun teen vakilenkkini lähitunturiin ja kävelen alas majakalle niin sieltä se alkaa saareton taival kohti pohjoisnapaa!

*lenkkeilyn riemu ja projekti laihdutus nr. 1327 :) Olen jo pitkään halunnut tehdä jotain radikaalia omille elintavoilleni. Täällä se on ollut agendassa joka päiväinen juttu! Kävelyä tunturiin sykemittarin kanssa, mäkijuoksua, kuntosaleilua, työmatkojen kävely ja töissä kävely. Riittävästi yöunta on ollut myös tavoitteenani. Ja tietenkin se ruokavalion muutos. Vähemmän suklaata ja enemmän oikeaa ruokaa.

*Norja nyt vaan on minun suosikkini. Ehkä rakkaus tätä maata kohtaan on alkanut jo lapsuudessa mummilassa Utsjoella, kun kävimme taajaan Norjan puolella ostoksilla (kun olin lapsi kävimme Norjan puolella ostamassa voita, sokeria, "vitamiinileipää", vitamiineja, ja myöhemmin ystävien kanssa sipsejä ja suklaata) ja tapaamassa sukulaisia. Olen vuosien aikana kyllästyttänyt ystävät ainaisella Norja kaipuullani :) välillä oikein itseäkin huvittaa.

*kieli taipuu mainiosti. Olen onnekas siinä suhteessa, että ainakin yksi vieras kieli on tarttunut minuun niin tiukasti, että puhun sitä hyvin. Ihmiset täällä eivät osaa arvata olevani Suomesta,  pienistä asioista osaa olla ylpeä, ja minulle henkilökohtaisesti aksentin pois saaminen puheesta on aika kivaa :) Mutta tokikin väsyneenä suustani voi päästä mitä ihmeellisempiä äänteitä, jotka eivät aivan natiivin puheesta mene :D

*Jos nyt jotain negatiivista pitää hakea niin nostetaan vaikka teiden huono kunto esille. Autonsa saa rikki takuuvarmasti, jos kaasuttelee tottumattomana miehen mentäviin koloihin. Veivesenin rahat eivät riitä ilmeisesti tänne pohjoiseen Norjaan, vaikka pitäisi kyllä ehdottomasti olla hyvät tiet, kun välimatkatkin ovat tolkuttomat. Eron huomaa selkeästi, kun auton renkaat koskettavat Suomen rajaa, vaikka pohjoisen Suomenkin tiet routivat pahasti ja ovat kyllä nekin onnettomassa kunnossa.

*Lopuksi yksi tarina:
Paikallinen perhe lähti lomailemaan asuntovaunun kanssa ja autona oli iso Volvo V70. Tuntureilla tuuli niin paljon, että asuntovaunu auton perässä oli kaatunut tiellä ja Volvon keula oli noussut kohti taivasta, kun vaunu ei ollut irronnut kaatuessaan.
Täällä muuten TUULEE AINA :) ja joskus voi käydä noinkin hullusti. Talvisin täällä on KOLONNA-ajoa tunturin halki. Puuttomalla tunturilla lumi puskee tielle ja silloin ainut vaihtoehto on ajaa porukalla aura-auton perässä. Joskus kylä on aivan saarroksissa, jos lunta on tullut niin paljon, että sitä ei ole ehditty auraamaan. Viime talvi oli kuulemma ekstriimi. Lumivyöryjä ja kivivyöryjä on myöskin, että vaikka luonto on äärettömän kaunis, on täällä silti omat vaaransa.

Ehdin hienosti kehua lämpöä ja aurinkoa. Tässä sää ehtikin jo vaihtua, äsken satoi kaatamalla vettä ja muutama jyrähdyskin kuului. Nyt on kirkas sinitaivas ja aurinko paistaa. Jokaiselle jotain :)

                      Ihanaa keskiviikkoa teille kaikille!

Tilkkupeitto Mummolle

Mummo täytti toukokuussa 80 vuotta. Minä ja sisarukseni ja meidän serkut teimme yhteisenä projektina tilkkutäkin rakkaalle mummollemme lahjaksi. Toimin jonkinlaisena organisaattorina peiton suhteen. Hommasin kankaat, langat ja leikkelin tilkut (vähän enemmän olisi voinut olla huolellisempi, että tilkuista olisi tullut tasakokoiset :) ja lähetin ympäri Suomen kangas-lankapaketteja. Ideoita vaihtelimme Facebookiin perustamassani ryhmässä. Lopputuloksena oli aivan ihania tilkkuja joihin oli: kirjottu, silitetty kuvia, painettu kangasväreillä lasten käden jälkiä, kirjoitettu runo ja piirretty kangastusseilla kuvia. Minun tehtävä oli koota tilkut peitoksi, mikä ei ollut ihan yksinkertainen homma, koska olin hutiloinut tärkeimmässä työvaiheessa. Peiton taustakankaaksi tuli tikkikangas ja se toi kivaa jämäkkyyttä peittoon. Peitto on sopiva päiväunipeitto. Toivottavasti MUMMOA nukuttaa mainiosti uuden peittonsa alla ja hän näkisi kaikista kauneimpia unia maailmassa :) 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Omissa tilkuissani käytin silitettäviä kuvia. Vanha kuva (mummon äidistä) on skannattu ja sen jälkeen printattu silitettävälle paperille. Koristeeksi ompelin pitsihärdellin.

Vanha jouluinen valokuva löysi paikkansa poikani tilkusta, esiteini ei itse ehtinyt ompelupuuhiin ;)

Yhteen tilkkuun kirjoin vaalean vihreällä, roosalla ja vaalean ruskealla perhosen ja leimailin leimasille tekstin. En huolitellut koristeen reunoja, vaan halusin jättää ne rispaantuneiksi.

Serkkujeni tilkut olivat suurimmalta osalta kirjottuja. Pidimme kirjontalankojen värit samoina.

Vasemmalla näette kummipoikani (4v) piirtämän omakuvan :) Väreinä on käytetty tekstiilitusseja. Aivan ihana!

Oma 8 v tyttöni halusi tehdä pupun. Malliksi hän otti pupunaamarin ja piirsi tilkulle ääriviivat ja tarkasti viivoja seuraten hän kirjoi näin upeasti. Minä tein nenän valmiiksi, koska siihen ei neidillä enää riittänyt innostusta.

Tekisi mieli tehdä vastaavanlainen kotiin. Mitä tekisin seuraavassa versiossa toisin? Leikkaisin kaikki palat todella huolellisesti ja tarkasti samankokoisiksi :) Olisi aika paljon helpompi ommella palat yhteen. Mutta lopputulokseen pienet kokoerot ja vinoumat ei haittaa pätkääkään. Peitosta tuli tosi nätti ja onpahan taatusti jokainen käyttänyt ajatusta lahjan tekemiseen.

Silitettäviä arkkeja voi tilata esim. INK clubista. 

Valokuvaaja-Sairaanhoitajan vapaapäivä!

 

Ei sitä malta olla kuvaamatta, kun saa kuvausinnostuksen. Kun sairaanhoitajan töistä on vapaata niin perheen kanssa touhuiluja tulee kuvattua aika ahkerasti. Samalla sitä löytää kaikkea muutakin kiinnostavaa kuvaamista. Tässä ollaan lähilekarilla, joka on koulun pihalla, lapset touhuilivat kaikkea mahdollista kiipeilystä kukkien keräämiseen. Minua kiehtoo kaikki ränsistynyt mitä ympärilläni näen. Liian sliipatut systeemit eivät niinkään aina herätä kiinnostusta ympäristössäni.

Kongsfjordin Landhandelista Berlevågiin ja hiekkarannan kautta kotiin

Kongsfjordissa on mielenkiintoinen Landhandel, joka on sisustettu vanhoin kyltein ja tavaroin. Omistajapariskunta seilaa talvet Karibialla ja kesät ovat täällä pohjoisessa kahvilan pitäjinä.

Pihalla törrötti vanha bensamittari

Mersun merkki aikojen takaa

Tytär poseeraa autovanhuksen kanssa

Berlevågissa kävimme pienessä lasitaidestudiossa, jonka yläkerrassa oli pieni näyttely erään merimiehen tavaroista. Vanhat päiväkirjat ja merimieskoulun tehtäväkirjat olivat esillä.

Lapsiakin oli ajateltu lämpimällä sydämellä! Yläkerrasta löytyi kokonainen huone, jossa lapset saivat piirtää ja kirjoittaa kirjeitä. Köllötellä sateenkaaren alla ja vanhemmat saivat juoda kaffetta ja syödä konvehteja (minä tosin hipsin aika nopeasti alas katsomaan lasitaidetta ;)

Lasitaidetta Berlevågissa

Tästä ikkunasta ostin kolme muistoa kotiin

Berlevågista jatkoimme matkaa kohti kotia, tie kulki meren vierustaa ja toisella puolella oli jylhät kalliot ja tunturit

Maisema rannalta tiellepäin

Rannalla oli kaikenlaista ihanaa

Mikä lie?

Ensi kosketus hiekkarannalla

HELT TOPPEN! Barentsin meri ja hienoin hiekkaranta!

Ei ole kylmä! Ei ole Kylmä!

Mahtavan kohinan saattelemana lapset kirmasivat vedessä. Vesi oli kuulemma kylmää, mutta se ei menoa haitannut

Paratiisi löytyi tällä kertaa näinkin pohjoisesta!

Aava meri edessä, paahtava aurinko. Lämmintä +13 astetta. Mutta just hyvä ;)

Vaatteet vähenivät koko ajan.

Meren huuhtomia aarteita

Muumien sanoin: "me tapaamme vielä"






Sukulaisten iloksi paljon kuvia ja vähän tekstiä :D

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kuivunut Turska ja muita kuvia

Mutkikas tie tunturien päällä, matkalla kohti kesäkotia. Mies ja pikku-ukko pääsivät aloittamaan lomansa ja tulivat lentokoneella Ivaloon ja sieltä autokyydillä Utsjoelle, jossa olin heitä vastassa

Metsäautotie tunturiin

Lapset ovat haltioissaan nähdessään poroja. Nyt olen saanut hyvän kokoelman erilaisia porokuvia :)

Vapaapäivinä olemme koittaneet kierrellä lähialueita ja eilen piipahdimme Syltefjordissa. Eksyimme eksoottiseen taidekahvilaan, joka oli sisustettu puusta tehdyillä huonekaluilla ja kaikki seinät oli täynnä kivitaidetta. Tuoleille oli heitetty taljoja! Söimme vohvelit ja jatkoimme iloisin mielin matkaa.

Omakuva :)

Ajoimme kivitaiteilijan neuvosta matkaa Syltefjordin toiselle puolelle. Keräsimme simpukoita ja kiviä, söimme eväitä ja nautimme ulkoilmasta.

Retkellä tyyli on vapaa! Pikku-ukko naatiskeli täysin rinnoin!

Arvaatteko mikä tytöllä on kädessä? Se on kivikovaksi laataksi kuivunut kalan file tai joku, kaitpa se turskaa on.

Kalankuivatushäkkyrä

Veden muokkaamaa kiveä

Meidän kesä on ollut tähän asti todella onnistunut. Sain perheen tänne -esikoista lukuunottamatta- viikko sitten ja onhan se ollut ihanaa viettää yhdessä vapaa-aikaa.
Olemme käyneet vaeltamassa tunturilla, kiertäneet eri vuonoille ja retkeilleet meren rantamilla.
Ollaan saatu asuntoon myös televisio ja siihen digiboksi ja kortti RiksTV:lle ja NRK:lle. On se ihan mukava, että telkkari on käytössä. Lapset katsovat aamu- ja iltalastikset ja voi että, kyllä se vaan vähentää vitinää :D Ja Norjan sanoja nappaavat ihan sujuvasti ohjelmista.

Työpaikalla on oikein mukava henki ja työtehtävät ovat mieluisat. Vakituista työtäkin olisi tarjolla:)

Ainiin: kuntokuuri jatkuu, tunturilenkkien lisäksi olen alkanut käydä kuntosalilla, sain nimittäin kortin tuohon liikuntahallin salille! Perhettä, työtä, liikuntaa ja meditointia! Tarviiko sitä enempää?