Koottuja juttuja vanhasta Blogista, osa 1.

Aloitin blogin kirjoittamisen Pietarissa asuessamme. Kirjoittelin vain valitulle joukolle kuulumisia ja on kyllä aika kiva palata näihin teksteihin uudelleen aina aika ajoin. Olen kuvaillut paljon lasten sanomisia ja tekemisiä, elämistä Pietarin suurkaupungissa, sattumuksista, onnellisista asioista ja ahdistuksestakin. Tässä muutama aika kiva juttu teillekin :) 

 

 

Kamrat

25.01.2007 - 11:15

Eilen tuli taas se Kamrat ohjelma ja siinä oli mielenkiintoinen teema: venäläiset naiset. Suomalaisten ennakkoluulot ovat sitä luokkaa, että kaikki venäläiset naiset ovat huoria. Nyt ohjelmassa kysyttiin venäläisiltä itseltään MILLAINEN ON VENÄLÄINEN NAINEN. Mielenkiintoisia vastauksia sieltä tuli kyllä esiin. Mm. huoliteltu, kaunis, hyvävartaloinen, sivistynyt jne, mutta oleellista oli tuo ulkonäkö. Venäläiset miehetkin laittavat naisessa ykkössijalle ulkonäön ja hyvän vartalon. Ja naiset itse puhuivat aivan yhtä itsevarmasti omasta kauneudestaan kuin miltä se täällä meistä on vaikuttanutkin.
Ei ole mitenkään tavatonta meille ulkomaalaisille osoitetut kommentin: "kylläpäs teillä on ohuet hiukset, ei näistä saa mitään aikaan" "kylläpäs teillä on leveät kasvot, tämä kampaus ei sovi teille lainkaan" "onpas sinulla rumat kengät" "millainen käsilaukku!"...tämä on ulkkisten yleinen puheen- ja myös naurunaihe täällä. Meidät nimittäin tunnistaa juuri niistä lättäpohjakengistä ja isosta kassimaisesta laukusta sekä hiukset on ainakin meillä skandinaaveillä tunnetusti ohutta laatua :)
Mutta ohjelma antoi silti pienen todistuksen siitä mitä olen ainakin itse ajatellut....älä koskaan sohi venäläisiä kommenteillasi, sillä sitä he eivät kestä. He kyllä tosiaan saavat rauhassa (omasta mielestään) kommentoida kaikkien tekemisiä...esim. lastenkasvatusasiat täällä on aivan kollektiiviven asia.
Vahva tsetunto saattaa olla kuitenkin vain silmänlumetta.

Rouva ostaa auton...

16.01.2007 - 14:58

Olipa kerran rouva, joka osti itselleen auton. Miehen valitsema, kohtuullisen tyylikäs ja varma menopeli. Rouva istuskeli ensimmäisellä kerralla tyytyväisenä auton kyydissä nautiskellen uuden auton tuoksusta ja siitä, että mies ajoi niin tavattoman hienosti. Autostereoissa soi Ella ja Aleksi, muskettisopulit. Oikein hurmaava, koko perhettä yhdistävä tunnelma oli käsin kosketeltava. Meillä on uusi auto, jonka rouva omistaa. Rouva perheineen matkasi Venäjälle. Rajalla tulliviranomainen tupisi kaksoisleukaansa "rouva ostaa auton, mutta ei tiedä siitä mitään". Rouva naureskeli ja totesi jotain ympäripyöreätä huonolla ryskielellään. Slurps.
Eräänä päivänä rouva sitten odotteli poikansa koulukyydin saapumista sateessa. Parkkipaikan vartija tuli juttelemaan ja sanoi, että auto pitäisi siirtää uudelle paikalleen. Siinä rouva hetken aikaa mietti ja kopeloi taskujaan. Auton avaimet polttelivat takin taskussa. Sitten rouva otti kännykän ja soitti miehelleen, että mitäs nyt tehdään, kun auto pitäisi siirtää. Miten se onnistuu? (naurua päälle) Miestäkin huvitti ja sanoi, että parempi varmaan pyytää Raunoa siirtämään, kun se uusi paikka on niin ahdaskin. Rouva oli yhtä mieltä miehen kanssa (kerrankin ;). Rouva alkaa selittämään ryskielellä vartijalle, että nyt padashdii pashalsta, odotetaan olkaa hyvä, koska en osaa ajaa tuolla autolla, Rauno tulee sen siirtämään kohta. Vartijan leukapieliä nyki, mutta hän oli asiallinen ja ymmärtäväinen. Hetken päästä naapurin mies tuli pelastamaan rouvan  pinteestä ja siirsi suurella huolellisuudella ja taidolla auton uuteen paikkaan.

Rouva ei ole koskaan ajanut automaattivaihteisella autolla. Siinä syy, miksi.

Ladaa nyrkillä

21.02.2007 - 20:44

Ja tässä pari uutista:

*Saimme monta huolestunutta tekstaria su-ma välisenä yönä. Suomen päässä suku ja ystävät olivat kuulleet Pietarissa sattuneesta pommiräjähdyksestä. Se tapahtui mäkkärissä noin parin km päässä meistä. Emme olleet siellä. Mutta muutama ihminen siellä oli loukkaantunut. Terroriteko se ei ollut, sanoi konsulaatin väki. Ilmeisintä on, että räjäytyksen takana on ollut ryhmä, joka on mäkkäriketjua vastaan, ja ovat kuulemma iskeneet ennenkin. Ei pelota. Kyllä se on ihmeellistä mitä tämä maa on saanut minussa aikaan. Pari vuotta sitten pelkäsin pari eka viikkoa miliisejä, sotilaita...ja kaikki ihmiset vaikuttivat niin epäilyttäviltä. Ja nyt yksi pommi ei tämän enempää hetkauta, olisin unohtanut mainita koko asiasta ellei serkkuni olisi ihmetellyt hitaanpuoleista päivitystahtia.

Mutta tekee tämä maa myös agressiiviseksi. Olen jo puinut tuolla nyrkkiä autoilijoille, kiroillut suomeksi ja papattanut muutenkin, jos joku törppö ajanut kuin kaistapää esim. tässä meidän pihalla. Täällä ei jalankulkijalla ole mitään suojaa. Autoilijat ajavat kuin omistaisivat koko maailman. Ja yleensä se menee vielä niin, että ne kaikista hienoimmilla autoilla ajavat kaahaavat muiden hengestä piittaamatta...onhan autossa torvi, jota voi soittaa, jotta jalankulkijat tajuavat varoa...
No maanantaina oli kaikin puolin loistava päivä, lähdimme hedelmäkauppaan, onneksi rattailla. Odotimme Furtsin kohdalla vihreiden vaihtumista ja vaihtuihan se. Sieltä tulla kaasutteli lada ja näytti jo hetken siltä, että kosla oli kokonaan pysähdyksissä, mutta ei samperi ollut, vaan kuski hilautti vaan autoaan eteenpäin (kylläkin hiljaa, mutta tarpeeksi kovaa saadakseen vahinkoa aikaiseksi) ja suoraa meitä kohti! Kuski katseli aivan toisaalle ja sain sen huomion vasta lyömällä nyrkillä konepeltiin! (rattaiden nokan ehdin kääntää toiseen suuntaan) Hitto, jos ei muuten tajua. Kirosin ja tuijottelin tuimasti ikkunasta sisään ja näytin meidän vihreitä valoja! Typerää lyödä toisen autoa, mutta eipä ollut muuta tehtävissä, en nyt missään nimessä olisi halunnut lähteä näyttään Hennin vääntyneitä koipia Medemiin. Ei tullut pistoolista takaraivoon, joten jatkettiin kävelyä eteenpäin, taakse ei vilkuiltu!
Älkää nyt huolestuko, isi ja äiti, ihan kiltisti minä täällä muuten olen ;)