Sisustushaaveilua

Tupla Kuplasta olen haaveillut vuosia! Tällä hetkellä laittaisin valaisimen olohuoneeseen tuohon lipaston viereen. Valaisin sopisi kyllä myös olohuoneessa muuhunkin kohtaan tai takkahuoneeseen tai vaikka makkariin :)

Seiska tuolit. Haaveillut lukioikäisestä asti. Koskaan raskinut ostaa :) Mutta nyt, kun meidän keittiön tuolit hajoaa yksi toisensa jälkeen olisi jo pakkokin ostaa uusia. Ja tämä on THE malli, mieskin tykkää. Kertarykäsyllä nuita ei todellakaan pysty ostamaan, mutta vieläkun osa tuoleista on vielä ehjänä niin voisi ostella uusia pikkuhiljaa. Valkoisina ja sekaan kaksi mustaa. Uskon, että ovat ajattomat ja kauniit.

Stockmannin alessa olisi näitä Kartellin La Marie tuoleja. Ostaisin tuon keltaisin kylppäriin. Se olisi kyllä pirteä tytön huoneeseekin :) Ja itseasiassa tykkään tästä tosi paljon! 

Kaikenlaisia haaveita pitää olla:)  Nämä ovat listalla korkealla, mutta ei mitään NYT-HETI-TÄNNE asennetta. Nyt kun opin (juu eikä ollut ees hankalaa) miten kuvakaappauksia tehdään niin on ihan hauskaa laittaa tällaisiakin postauksia :)

Lupasin postausta mallikuvauksista, mutta en ole jaksanut editoida kuvia vielä.

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille :)

ps. kuvat on lainattu netistä, Stockmannin nettisivulta ja kuvahaun tuloksista.

Lempparikorut

Aika vähän koristaudun koruihin. Omistan niitä kyllä ihan mukavan määrän. Lähinnä olen saanut koruja lahjaksi ja perinnöksi. Itse ostelen aika vähän.

Korujeni väri on ehdottomasti HOPEA. Kultaisiakin koruja on ja muutama hyvin tärkeä koru on hävinnytkin :(

Mutta tämän hetken lempparit on nämä:

Inarin Hopean tiuku rannerengas. Tästä haaveilin VUOSIA. Ja nyt joululomalla sain ostettua. Taattua käsityötä tutusta liikkeestä. Tiuku on ihana! Se helisee vaimeasti liikkuessaan ja minut siis saattaa kuulla missä kuljen ;)

Inarin hopeasta on myös tämä sormus. En ole aina ollut niin ihastunut tähän, mutta nyt oli tarve saamelaiskorulle ja halusin ostaa tämän juuristani muistuttamaan. Olen pitänyt tätä nyt aika paljon sitten viime syksyn jolloin ostin tämän.

Mikälie rihkama hopeasormus. Nätti taonta pinnassa ja hiukan epäonnistunut leikkaus reunassa, mutta ei se mitään. Kiva pitää sormessa! On nätin mattainen ja ihan näyttävä leveydessään.

Edellä kuvatut PLUS Risto Matti Ratian sydän korvikset, jotka sain jonkun lehtitilauksen kylkiäisenä. Minulla kuuluu tuohon sarjaan myös kaulakoru, jossa on samanlainen sydän mustassa hihnassa, sen olen saanut mieheltäni varmaan 12 vuotta sitten. Ja papurannekoru on muistaakseni 10 vuotis häälahja mieheltä. 

Näillä herkuilla somistan itseni :) Iloista viikonloppua kaikille!
Ps. Postaan seuraavaksi pienen pojan mallikansiokuvauksista. 
PS.2. Kuvat on taaaaas otettu pikkupokkarilla, joten kuvalaatu on mitä on. Mutta on aika helppoa napata lasten kamera tuosta laatikosta ja kuvata sillä. Lievää kamerakyllästymistä ilmassa :) 

Pieniä sisustuspaloja

Uudet ihanat tyynynpäälliset ystäväni Jennin ompelemana. Kangas on Pentikin ja sopii tosi hyvin takkahuoneen telkkarisyvennyksen maalisävyyn.

Jennin ompelemana myös pikku-ukon parvisängyn "romuosion" verhot. Onpas nyt mukava laittaa illalla nukkumaan, kun silmiin ei pistä koko ajan kauhea lelulaatikkoröykkiö. Lippunauha on Suklaamarengin tekemä :) Raitakangas pelotti aluksi, että onko liian levoton, mutta ei se ole minun silmään laisinkaan hullumpi. Oikein mukava ja sävykin on tummahko siniharmaa ja sopii tapetin sävyyn hyvin. Parvisänkyyn päädyttiin sen vuoksi, että pienimmällä ei ole omaa huonetta ja hänen lelut oli joka paikassa. Nyt ne saatiin nätisti tuonne sängyn alle. Ja sängyn muuten nikkaroi isi itte.

Torkkupeittomaniaa? Ainakin sellainen aika vuodesta, että torkkupeittoja tarvitaan varpaita lämmittämään iltaisin. Vihdoinkin sain hankittua haaveilemani GANT torkkupeiton meille. Kylläkin käytettynä (ei kyllä uskoisi, sillä tämä on aivan priimakunnossa), mutta siitä viis. Kertakaikkisen nätti!

Tämän sulkatyynyn voitin Dressed to grow blogin arpajaisista. Ihana!

Sitten vähän purkkikeräilystä. Keräilen näitä Norge lasipurkkeja. Sain äidiltä mummin vanhoja purkkeja pari kappaletta ja loput olen ostanut Norjasta kirppiksiltä. Oslostakin ostin pari lisää, mutta ne eivät mahtuneet laukkuun :) joten ne jäi kummisedälle talteen. Purkeissa olen säilytellyt pääasiassa kynttilöitä, mutta nyt otin ne jyväpurkeiksi. Ja hyvin toimii :) 

Iloa päivään kaikille! (*Minä poden kovaa yskää. Mutta ajattelin silti iltapäivällä tehdä salitreenin, kun keuhkoissa ei tunnu ja kuumettakaan ei ole.*)
ps. kuvat on otettu pikkuisella pokkarilla, joten värit ja tarkkuus ei ihan huippulaatua :)

"oot meiän rakas"

Kotiinpaluu sunnuntaina oli taas mukava. 13 vuotias oli tehnyt pellillisen pizzaa meille ja kyllä minäkin otin 2 palaa :) Ihanaa, että saavat koulussa kotitalousopetusta ;)
Pienet olivat tietenkin kovin innoissaan paitsi äidistä niin myös tuliaisista. Ihmeesti se kapsäkki painaa joka kerta enemmän palatessa kuin lähtiessä. Paluulennolla laukun paino oli 22 kiloa :O Ihme shoppailija!


Olin Oslossa kummisedän luona viikonlopun ja meillä oli kyllä mukavat päivät. Söimme intialaista ruokaa ja kävimme Oslon keskustassa ja sainpas yömyssytkin oikein Larsen pullosta, joka oli vartavasten minun vierailua varten ostettu. Ja niin: en halunnut kieltäytyä, nautin siitä -kaloreista viis.

Oslon keskustaan olin menossa yksin ja sitten ylläriylläri: kummisetä tarjoutui lähtemään mukaan! Moni tuumas, että jo on aikoihin eletty. Kiertelimme kaupoilla ja yhteinen intressi oli urheilukaupat, siellä oli molemmille jotain. Muutoin aika pikainen kierros ja aletangoista nappasin lapsille muutamat paidat ja miehelle "turbukset" eli tosi hyvät vaelluspöksyt. Aiemmin olin hellinyt itseäni yksillä ihanilla vakosamettisilla housuilla, joissa on "pussilahkeet" ja mielenkiintoinen vyötärö -pitää oikein ottaa niistä kuva tänne. Ostin itselleni myös "klatrebukset" eli kiipeilyhousut ruutupaikkoineen kaikkineen (näkyivät aiemmassa postauksessa). Ja kirjakaupassa oli loppuunmyynti ja sielläkin piti käydä. Voi jestas. Mikä minussa on. Pitäisikö tätä ostohysteriaa jollain tavalla lievittää :) no en edes vakavasti harkitse tätä, sillä shoppailu on kivaa :)

Kiertelimme myös regjeringskvartalenin ympäristöä ja ihmettelimme pommituhoja. Ihan järkyttävä miten paljon tuhoa ja kauas tuhot olivat yltäneet! Ikkunoita oli rikki satojen metrien päässä pommiauton luota. Kaikkea ei ole ehditty korjata vielä. Surullista ja järkyttävää! Pelastus oli ollut se, että pommiauton alla oli ollut "tyhjää maata" eli autohalli, varasto tms. Mikäli ei olisi ollut tai auto olisi parkkeerattu vankalle maaperälle niin tuhot olisivat olleet vieläkin hurjemmat.

Muutoinhan Oslo on mitä viehättävin kaupunki.
*MUTTA* (kaikessa on aina muttansa)
Turistinahan ei tiedä esim. sitä, että Oslossa on pohjoismaista eniten narkkareita. Tai sitä, että kolme rikkainta sukua pitävät yllä ruokakauppoja ja sen vuoksi Norjaan ei pääse rantautumaan kilpailijoita kuten Lidl:iä tai muita... Vuoden Lidl oli peuhtonut markkinoilla ja sitten oli ollut pakko siirtyä pois. Tine melk pitää yksinvaltiaana huolen siitä, että muilla ei ole markkinoille mitään asiaa. Tuontituotteitahan Norjassa ei liiemmälti ole. JOten jos kauppojen valikoimia miettii:)
Douppauskulttuurista en viitsi puhua yhtään mitään. Tai ehkä voisi mainita, että norjalaisilla on Wadassa enemmistö eli valta. Ja se kertoo jo kaiken oleellisen. Ja se ärsyttää minua ihan simona! Ja Björgenin hauikset ei todellakaan ole pelkästään perimän tai kovan treenin tulosta. Sillä ensinnäkin hiihto on kestävyyslaji..harjoittelusta voidaan keskustella toki enemmänkin, mutta ei juuri nyt :D

Mutta siltikin: ihana maa, ihanat ihmiset. Mutta siltikään en muuttaisi Osloon. Mutta muualle Norjaan kyllä :)
Ja : koti on koti. ja koti on siellä missä muukin perhe :) ja tällä hetkellä se on täällä Raaseporissa.

Löpinät sikseen :) Laitan tähän vielä pienen ostohaaveen, joka on harkinnassa. Olisi kohtuullisen hyvässä alessakin vielä. Ja ihanakin vielä. MOODS of NORWAY.

Ja vielä otsikosta: pieni ukkeli toistelee useaan otteeseen päivässä minulle "oot meiän rakas". Mitäs siitä muuta kuin sydän sulaneena täällä hymyilen ja sitten pikku-ukkeli kysyy "miksi sinä olet aina niin iloinen?" Voi elämä, onko hienompaa ihmetystä ollutkaan :) ILO (kin) NÄKYY JA TARTTUU

OVERTID -YLITÖITÄ

Näillä lennellään

Juu, ei ihan pieni talo tämä. Hillitön. Ja aika epätyypillistä norjalaista rakentamista. Talo jatkuu molemmille sivuille ja vasemmalla on vielä iso autotalli

Kellariasunnon portaat

Kiva pieni auto, jolla kurvailen ees taas kämpiltä töihin

Se on minä

Iltavuorossa

(PS: kuvat otettu iPODILLA, joten kuvalaatu on mitä paskin)

Notodden -viikko 2 alkanut. Töitä tulee 12 päivää putkeen, jaksaa jaksaa. Olen tykännyt todella paljon tästä kunnasta ja kotisairaanhoidosta. Olen tehnyt pääasiassa ansvarsvakteja, eli vastaan neljän alueen akuuttitapauksista yms. Hyvin on pyyhkinyt ja kyllä tekee hyvää kuulla suoria kehuja! Ihmeellistä kansaa ;) että vielä muistavat kehua työkavereitaan. Se on oikeasti tosi terveellistä! Sitä enemmän myös Suomeen. Rennompaa menoa siihen samaan toivelistaan Suomen puolelle.

Miten kahdessa viikossa pääsee sisälle työyhteisöön? Hyvin, nopeasti. Taikasana on: avoimuus ja oma asenne. Olen kait luonteeltani tyyppi, joka ei liikoja pelkää, menen tilanteisiin sujuvasti ja pyrin olemaan oma itseni. Ei se auta alkaa esittämään sen enemmän parempaa kuin huonompaa mitä on. Sanon ja kysyn suoraan, jos en tiedä jotain. Mutta sanon myös, jos joku asia on tuttu, se helpottaa huomattavasti työnantajaa.

Fyysinen väsymys alkaa painaa, ja huomaan leposykkeen olevan suhteellisen korkea. Mutta siihen ei auta muu kuin terveellinen ruoka, ulkoilu, treeni ja lepo. Ja sitähän täällä tulee automaattisesti. Telkkaria ei tule juuri katsottua, tämä taitaa olla toinen päivä näiden 10 päivän aikana, kun surffailen kanavia ees taas.

Perjantaina kohti Osloa, kummisedän huomaan. Lauantaina vähän Osloon tutustumista ja sunnuntaina kotiin omien apinoiden luo.

Rakas treenipäiväkirja: 2. viikko

Toinen viikko takana tätä ns. uutta elämää. Treeniä ja ruokavaliota. Ja voisin kuvailla aika haastavaksi näin loppuviikosta. Olen tehnyt joka päivä töitä ja iltavuoroa pääasiassa, aika "sliten" tällä hetkellä. Treenin järjestely on ollut haastavaa täällä ollessa, VAIKKA tiedän missä kuntosali on ja ovelta pääsee suoraan ulos lenkille. Lenkillä olen käynyt ja omaa kuntopiiriä olen tehnyt, MUTTA ei se kunnon kuntosalitreeniä voita, ei sitten millään. Mutta jotta kuitenkin olen tehnyt jotain itseäni varten -nimenomaan ITSELLENI, en muille.

Ruokarytmi on muuten pysynyt ihan hyvänä, mutta parina aamuna olen nukkunut sen verran pitkään (töistä olen tullut noin kl. 00 Suomen aikaa), että on ollutkin jo lounasaika. Tämä on minun kompastuskiveni, aamupala. En millään haluaisi syödä aamulla, koska ei maistu. Mutta pakotan itseni siihen. Kokeilen kotiinpäästyäni jotain smoothiejuttua, jossa olisi marjoja, rahkaa ja maitoa ja jotain siemeniä ja leseitä.

Mieliala on korkealla, vaikka tämä 7 päivää (tähän mennessä) töitä putkeen alkaakin kropassa tuntumaan. 5 päivää vielä jäljellä ja sitten kotiin Oslon kautta! Lauantaina nautiskelen kaupungilla kierrellen ja kummisedän perheen luona vietän sitten iltaa.

Sain iPodista ladattua muutaman kuvan tänne. Sporttinen look, Bergansin fleece, kiipeilypöksyt ja Moods of Norwayn pipo ;) Tämä on minua, vapaa-ajan vaatetta yllä -ei ahista :D

Perfekt day

Voi elämä! Katselen ihan hirmuisen viihdyttävää ohjelmaa "Perfekt day" m/ Jan Thomas. Jan Thomas on norjalainen muodin asiantuntija, stailisti, entinen malli ja mitä lie kaikkea.
Tässä ohjelmassa hän antaa paljon vinkkejä pukeutumiseen ja vaikka ihon hoitoon niin naisille kuin miehillekin. Ohjelmassa mennään kansan pariin, mutta lisäksi ohjelmassa nähdään muutamia julkkiksia silloin tällöin.

Kyllä! Olin aluksi skeptinen, että mikä ihmeen Jan Thomas ;D mutta niin miellyttävä, hauska, herkkä ja taitava. Hän ei stailaa ihmisiä 10 vuotta vanhemman näköiseksi (kuten monissa ohjelmissa, vaikka päinvastaista väittävät) vaan rohkaiseen kokeilemaan erilaisia juttuja vanhojen tuttujen sijaan hyvällä sopivalla pilkkeellä silmäkulmassa.

Viihdyttävää!

*tänään kävin Notoddenin keskustassa vähän kiertelemässä kauppoja. Ei oikein iskeny, vaatteet ainakaan. Kaikki on niin romanttista, on röyhelöä ja söpöä narua. Ne on kyllä tosi nättejä, kaikki Odd Mollyt sun muut, mutta en osaa sellaisia pitää. Yksi Chill Norwayn paita olisi ollut ihan ok, mutta vain ihan ookoo, ja jätin sen sinne. Kirjakauppa sen sijaan lopettaa ja sieltä tein muutaman edullisen löydön, kuten askartelutarvikkeita ja kirjan.

Anteeksi, kun tulee vaan tekstiä. En minä osaa kaappailla kuvia :D eikä ole kameraa, jolta voisin siirrelläkään.

Norja -rakkautta, rakkautta vain

En vissiin ole kertonut, että olen alkanut tehdä Norjaan töitä. Olen rekryfirman palkkalistoilla ja teen nyt syklillä 2 viikkoa Norjassa ja 2-3 viikkoa kotona. Olen nyt toisella keikalla, eka oli sinne Trondheimiin, josta kirjoittelinkin ennen joulua. Tällä kertaa toivoin asemapaikkaa lähelle Osloa. Ja päädyin n.130 km päähän NOTODDEN nimiseen kaupunkiin (Telemark), asun tosin Kongsbergissä.

Miksi ihmeessä tehdä töitä Norjaan, kun Suomessakin niitä sairaanhoitajalle olisi tarjolla?
*suurin syy on RAKKAUS tähän maahan ja toisekseen valmistumisen jälkeen olen tehnyt suurimmaksi osaksi töitä Norjassa.
*palkka, ei vähäisin syy
*kahden viikon aikana saan tehtyä töitä niin paljon, että kotona voin keskittyä perheeseen ja kotiin (ja valokuvaukseen)
*Suomesta ei ole löytynyt sellaista työtä, joka toimisi perheen kanssa (3-vuoro, työmatkailu jne.)

Rekrytointifirma hoitaa kaikki käytännön asiat työpaikoille. Saan lentoliput ja tarkat specsit keikasta sähköpostiin. Asunnot ovat myös firman kautta ja tällä kertaa myös auto, jolla reissaan töihin ja takaisin.
Mielenkiintoista ja aika vapauttavaa tehdä kovasti töitä, kun on täällä ja sitten lähteä kotiin. Ei tule tuotua töitä kotiin :) Kotona olen iloisempi, jaksavampi ja kuulemma rennompi. Mikäs sen parempi.

Mutta sitten yleisestä infosta ihan tähän reissuun :)
Lensin Osloon ja kävin tuloiltana kummisetäni luona iltapalalla ja sen jälkeen lähdin ajamaan kohti Kongsbergiä. Bensa-asemalla en saanut bensaluukkua auki ja jouduin huutelemaan apua ohikulkevilta miehiltä. Ja lopulta onnistui! Eikun bensaa tankkiin ja matkaan! Ihania muuten nämä norjalaiset: AINA saa apua, ja avunantajat ovat järjestäin puheliaita, hauskoja ja ystävällisiä. LIKE-LIKE-LIKE!

Löysin kämpille hyvien ohjeiden ja navigaattorin avuin. Iso kivi"linna", jonka itäsiivessä :) on tämä meidän kämppä. Olohuone, tupakeittiö, kaksi makuuhuonetta ja kylpyhuone. Kämppiksenä tällä(kin) kertaa on ruotsalainen hoitaja, joka on keikalla sairaalassa. Emme näe kovin usein, kun työvuorot menee ristiin, mutta uskomattoman ihana ja lämmin ihminen. Naurua ja juttua siis riittää, kun juodaan iltateetä yhdessä :)

Työpaikalle huristelen tunturin toiselle puolelle. Matkaa kertyy n. 30 km, mutta tie on mutkikas ja ylösalas mennään ja hirvivaroitus lähes koko matkan...joten aikaa menee n. 45 minuuttia (nopeusrajoitus on 50-70 km/h). Liukasta tiellä ei tähän asti ole ollut, kiitos suolauksen ja raskaan liikenteen. Ja mitkä työmatkamaisemat mulla on! Aivan fantastiset. Ja arvatkaa mitä! Filmi unohti kameransa kotiin :D Käsittämätöntä. Ehkä tämä sydämen maisema on koettava uudestaan.
Ja onkin, ehdottomasti!

Maisemaltaan tämä on hirmuisen kaunista seutua. (Kuljen kahden läänin välillä : Buskerud - Telemark). Korkeita vuoria, mutta lisäksi metsää -korkeita kuusia, isoja sisäjärviä, leveitä tunturipuroja, tykkylumisia puita tunturin rinteillä.
Ja tänään uskomaton näky: ajoin korkealle vuorelle kotikäynnille ja alhaalla laaksossa oli sakea sumu, näkyvyyttä ei juurikaan ollut. Ylhäällä: satumainen sumuhattu kaunpungin yllä, aurinko paistoi täydeltä terältään ja en voinut muuta kuin huokailla. Terminaalipotilaalle avasin hiukan ikkunaverhoja, jotta hän pystyi omasta sängystään näkemään tuon kauniin näkymän -mikäli jaksoi. Silittelin potilaan poskeaan, hän avasi silmät ja hymyili minulle ;)

Tänään töistä tullessani poikkesin kauppakeskuksessa. Hipelöin hiukanaletuotteita, yhden paidan pikkumiehelle ostin, muutaman kortin ja tytölle Top Model tavaraa.

Huomenna on uusi päivä ja toivottavasti ihana sää jatkuu. Treenipäiväkin olisi :)

Kotonakin on kaikki hyvin, joten voin hyvillä mielin hengitellä täällä rauhallisesti. Elämä on hyvää!

Energiaa ja innostusta

Anteeksi kovin, olen muutamalla päivällä myöhässä tämän postauksen kanssa.

Eli aloitettu treeni-tiukka ruokavaliokuuri on nyt kestänyt toista viikkoa.
Jan Verhon neuvot ja Katarina Tunturin inspiroiva asenne omaan kehoon ja elämään yleensä ovat tuoneet minulle rentoutta. En ajattele arkea pelkästään suorittamisena vaan olen opetellut ajattelemaan ihan eri reittejä kuin aikaisemmin. Minun ei omassa perheessäni tarvitse suorittaa ja ohjata kaiken aikaa. Voin tehdä sen mitä jaksan, haluan ja osaan. Stressihän vähentää mm. serotoniinin tuotantoa ja aiheuttaa siten alavireisyyttä ja jos serotoniinivarastot vähenee enemmältikin niin voi seurata masennus, jota voi joutua hoitamaan lääkkein. Luulisi oman asennemuutoksen olevan hankalaa, mutta tällä kertaa omalla kohdallani se on sujunut varsin mallikkaasti.

Olen siis pystynyt rentouttamaan ajatusmaailmaani ja samalla olen keskittynyt hengittämään kunnolla :) Aivan oikein! Eikä muuten ole ihan huuhaata sekään. Huomasin jossain vaiheessa hengittäväni kauhean pinnallisesti ja sen takia piti välillä vetää keuhkot täyteen ilmaa. Kun hengittelee rauhallisesti pallealla niin johan on kroppa alkanut jaksaa paremmin! Kokeile :)

Näiden lisäksi olen opetellut syömään -jälleen kerran- säännöllisesti. Minulle on ollut hirveän hankala pitää ruokailurytmistä kiinni, olen hyvin saattanut syödä ensimmäisen kerran vasta kello 13 ja sitten taas 17 aikaan ja illalla onkin ollut hirveä nälkä. Ja päivällä on välillä heikottanut. Kalorimäärät ovat pysyneet usein varsin kohtuullisina, mutta koostumus onkin ollut aivan toinen juttu. Voihan sanoa syövänsä vähän, jos sitten vetää vähän suklaata jälkkäriksi ja pitää jätskisulkeisia vielä illalla ;)

Nyt on sellainen tuohu loppu. Syön treenipäivänä hiukan eri tavalla kuin "lepopäivänä". En mene mihinkään määriin tässä, mutta vähillä hiilareilla mennään, mutta ei täysin ilman. Myös sisäelimet tarvitsevat energiaa ja Jan sanoi, että hiilareita tarvitaan senkin takia, että lihaksista ei tule sokeria (korjaathan Jan, jos kerroin väärin). Aamupuuro ei tällä hetkellä mene millään alas, mutta olen korvannut sen ruisleivällä, jonka päällä esim. kalkkunaleikettä ja iso keko raejuustoa. Määrältään raejuustoa tulee syötyä paljon, myös esim keittojen kanssa. Rahkaa syön myöskin, lähinnä välipaloina. Lämpimät ruuat tähän mennessä ovat olleet: kanaa keitettynä, siskonmakkarakeittoa ilman makkaroita :D raejuustolla, parsakaalia, uunilohta ja kasviksia jne.
Varalla pidän koko ajan proteiinipatukkaa ja kotona on myös proteiinijauhetta, josta sekoittelen treenin jälkeisen juoman veteen. Ja mikä tärkeintä: JUON VETTÄ n. 2,5 litraa päivässä.

Säännöllinen ruokarytmi on jo viikossa tuonut mukanaan muutoksia: makean himo on vähentynyt entisestään (vaikka on ollut vaikeitakin päiviä, jolloin on tehnyt mieli syödä herkkuja), energiaa ei toistaiseksi ole tullut enempää, sillä on muutenkin ihan nokko tällä hetkellä, nälän ja janon tunteen erottaa nyt selkeästi ja todella kiinnostavaa: suoli toimii paremmin. Eli hyvä suunta pitää motivaatiota yllä!

Ja kaikkia varmaan kiinnostaa onko lähtenyt kiloja?? No onhan niitä :D Mutta tämä ei ole foorumi painopäiväkirjalle. Alaspäin mennään joka päivä ja se on hyvä.

Treenaan kuntosalilla kolmeen jaetulla ohjelmalla. Treenit eivät ole kestoltaan 45 minuuttia pitemmät, yksi päivä taitaa olla jopa alle puoli tuntia. Mutta kunnon lihaskuntotreeni isoilla painoilla on raskasta ja kaikki liikkeet on jaksettava tehdä 100%:sti. En nytkyttele samoilla painoilla koko aikaa. Tavoitteena on n. 8-12 sarjat per liike. Lisään painoja siten, että viimeiset toistot sarjassa ovat erittäin raskaat ja jäänevät osittain myös vajaiksi. Toistan liikettä samalla painolla treeneissä niin pitkään, että sarja menee "läpi" ja sitten nostan painoa jne. Lihaskuntotreenin lisäksi teen jnkv aerobista.


Näihin tunnelmiin,
Katja, Kongsberg -Norja

Mitä tekee valokuvaaja Filmi illalla lastensa kanssa?

No ottaa kuin taikuri ikään laatikosta muutaman valotikun. Houkuttelee lapset leikkiin mukaan  (tapellaan kuka ottaa minkäkin värisen). Sitten laittaa valot ja verhot kiinni ja lempeällä äänellä jakelee vinkkejä mitä kannattaa tehdä. Asettuu kameran ja jalustan taakse ja koittaa epätoivoisesti tsuumailla missä ne valokepit heiluu ja silleen. Lopuksi hän huomaa miten lapset innoissaan keksivät uusia ja uusia juttuja ja pääseehän Filmi itsekin taiteilemaan (alla olevat hienot eivät ole Filmin tuotosta!) Taikurin lailla hän sai häröilevän lapsilaumansa rauhoittumaan taiteen ääreen ;) Loppua ei ollut näkyvissä, sillä koko ajan piti keksiä lisää ja lisää ja "näytänäytä...Wauuuuu" Suosittelen siis lämpimästi kaikille, joiden taikurin salkku välillä ammottaa tyhjyyttään. Hauskaa! Ja toimii takuuvarmasti!

PS: KUVIA EI OLE KÄSITELTY JÄLKIKÄTEEN ;)

I´m in Love!

... näihin Applen tuotteisiin. Varastetun koneen tilalle on nyt vihdoin ostettu uusi ja samanlainen kuin se edellinenkin. Miksi alunperin päädyttiin tähän 13" näyttöön? Tätä on huomattavasti mukavampi kuljetella mukana kuin isompaa.
Te, jotka harkitsette uuden koneen ostoa niin suosittelen lämpimästi Macin konetta. Meillä on perheessä pari muutakin ja mulla on kuvankäsittelyssä käytössä iso iMac eli pöytäkone, jossa ei ole sitä isoa "pömpeliä" ;)
Joka tapauksessa nyt on kiva lähteä työreissulle, kun on oma kone mukana ja voi pitää kotipuoleen yhteyttä.

*materia voi joskus tehdä ihmisen onnelliseksi :D

PROJEKTI 2012 -nyt tai ei koskaan-

Nyt aion kiusata teitä pitkään projektillani, kirjoitan projektin etenemisestä kerran viikossa, olkoon se sitten aina sunnuntaisin.

Olen yrittänyt aloittaa ns. paremman elämän viime vuoden aikana ihan liian monta kertaa, mutta mitään kovin pysyvää tulosta ei ole syntynyt. Joten NYT on sen aika. Terveellinen elämä ruokavalioineen ja treenaamisineen, riittävästi unta ja silleen.
Tänään kävin JAN VERHON juttusilla ja sain käteeni uuden ruokavaliorungon. Jan on aiemmin tehnyt minulle 3 -jakoisen treeniohjelman salille ja sen noudattamista jatkan edelleen.
Tässä kohtaa on myös syytä mainita KATARINA TUNTURI, joka on oma "idolini" positiivisuudellaan ja sisukkaalla tekemisellään!

Ruokavalio tai dietti -ehkä paremminkin dietti- on jaettu kahteen: treenipäiviin ja välipäiviin. Eli treeniä tulee 3-4 kertaa viikossa salilla ja niinä päivinä tulee enemmän hiilareita, kun taas välipäivinä vähemmän. Proteiinia, kasviksia ja hyviä rasvoja, eli ihan normaalia ravintoa, ei mitään pussijauhetta. Aerobista treenaan välipäivinä, hiihtäen (kunhan lunta tulisi), sauvakävellen, juoksumatolla juosten, kuntopyöräillen.

Taustaa:
Olen ollut kilpaurheilija n. 20 ikävuoteen asti. Treenasin valmentajan ohjauksessa 10 vuotiaasta lähtien. Lajini oli hiihto. Aktiivisen urheilun loputtua jatkoin kovaa kuntoilua samoilla opeilla monta vuotta. Ja vielä ensimmäisen raskauden jälkeenkin olin todella hyvässä kunnossa. Mutta valmistuminen, Norjaan muutto, kova ylityöntekeminen, auton osto ja siitä innostuminen sekä kilpirauhasen vajaatoimintaan sairastuminen veivät terävimmän kärjen innoltani. Aloin myös jollain tapaa tietoisesti rakentamaan itseäni uudeksi yrittäen jättää vanhaa pois. Mutta miten kävikään: kunto huononi, painoa alkoi kertyä ja painon alas saaminen on ollut työn ja tuskan takana. Jojo-ilmiötä siis täälläkin.
Ja se, että peruskuntoni on koko ajan pysynyt suhteellisen hyvänä on saanut ajattelemaan, että mikä se tässä ollessa, kun on niin äärettömän hyväkuntoinen ;D

Totuus:
Lihaskuntoni on edelleen suhteellisen hyvä, etenkin yläkropassa. Peruskunto on myös ihan hyvä. Kiloja on liikaa, en tunne oloani hyväksi tässä koossa. Haluan olla edelleen sporttinen, kuten ennenkin. Haluan lihaksia esille. Ja haluan olla jäntevämpi sekä voimakkaampi. Haluan oppia syömään säännöllisesti.

Mielenkiintoinen:
Tässä kohtaa pitää mainita pienenä sivuhuomautuksena eräs merkillinen juttu! Olen kärsinyt lantion ja alaselän kivuista ja käynyt hierojalla, akupunktiossa jne. Mutta mitään pysyvää apua en ole heiltä saanut. Päätin varata ajan kiropraktikolle. Sanoin, että epäilen lantion olevan virheasennossa ja kerroin myös patista, joka oli kertynyt juuri häntäluun yläpuolelle. Tulos: lantio oli kuin olikin virheasennossa ja kiropraktikko korjasi yhdellä hoitokerralla sen oikeaan asentoon ja ero on huomattava. Patti hävisi! Kivut hävisivät! Ja makean himo hävisi! Suolentoiminta parani! Miksikö näin radikaaleja muutoksia? Jaa-a vaikea selittää, mutta selässä kulkee suoliston hermotukset ja niskan seudulla makuaistiin liittyvät "jutut"... eli niskan naksutukset auttoivat todennäköisesti tuohon makean himoon. Ero on huomattava ja en voi olla ihmettelemättä :)

Tavoitteet: 
*painon pudotus
*lihasten esiin saaminen (ei todellakaan mitään kehonrakentajatyyliä, vaan asiallisen näköiset olkapäät, käsivarret, sekä vatsa... eli terveellisen näköinen, hyvinvoiva kroppa -ja mieli)
*liikunnasta ja kovan työn tuloksista nauttiminen
*hyvä olo ja reipas mieli

Näissä merkeissä aloitan vuoteni 2012. Ne joita inhottaa lukea kaikenmaailman laihdutus yms. juttuja niin voi suosiolla jättää sunnuntaipostaukset lukematta :)
Uskon kuitenkin tästä tulevan mielenkiintoinen ja treenivinkkejäkin tulen jakamaan. Katsotaan mihin tämä johtaa. Yritän myös saada Jan Verhon kirjoittamaan omaan blogiinsa esim. valmentajan näkökulmaa asiasta.
Tsemppiä kaikille omien tavoitteiden saavuttamiseksi :)