Sisar, söster, sairaanhoitaja, sykepleier, nurse.... Infopaketti

*tämä teksti on heille, jotka haluavat lisää tietoa sairaanhoitajan keikkatyöstä Norjassa, sisältää vain tekstiä ja vieläpä älyttömän paljon*
 

Taustaa: 
Siitä on jo monta monta vuotta, kun tulin Norjaan vastavalmistuneena sairaanhoitajana. Olin ensimmäisen puoli vuotta Helsingissä maksatransplantaatio-osastolla töissä ja sitten tehtiin aika nopea päätös vaihtaa maisemaa. Ihana uusi paritalokoti jäi Suomeen pankinjohtajalle vuokralle :) Varma vuokra oli taattu!
Esikoinen oli tuolloin 2 vuotias ja hänen kanssaan oli helppo muuttaa.
Rekrytointi oli silloin kuumimmillaan ja osallistuin silloisen AETATin (=NAV) järjestämälle rekrytointi -/ kielikurssille. Se kesti muutamia viikkoja, ja tavattiin kerran viikossa. Kieliasioissa olin vahvoilla, kun taustalla oli Ruotsissa vietetty opiskeluaika ja Ahvenanmaalla vietetyt pari kesää. Työpaikkoja oli mahdottomat määrät, hain muistaakseni 4 mieluista paikkaa ja kaikista tuli tarjous. Päädyimme aluksi Kirkkoniemeen.  Talo, työpaikka, muuttokulut ja mitä nyt ikinä tarvitsimme oli valmiina. Muuttokuormassa veimme koko kotimme irtaimiston. Kaikki käytännönasiat hoituivat på 1-2-3. Henkilönumerot, verokortit, pankkitilit...kaikki saatiin parissa päivässä.
Ensimmäinen palkkapäivä Norjassa sai minut hymyilemään ensimmäisen kerran valmistumisen jälkeen leveästi palkan vuoksi :)

Töissä oli älytön pula sairaanhoitajista. Perushoitajia (hjelpepleier) oli mukavasti, mutta suurimmaksi osaksi työkavereina oli assistenttejä eli kouluttamattomia. Ja sairaslomatilastot olivat hiuksia nostattavat, joten meillä oli sijaisia, sijaisen sijaisia ja ylityörajoituksia ei siihen aikaan oikein ollut...
Ja minä ja toinen sairaanhoitaja olimme melkoisen työllistettyjä. Tein hurjasti ylitöitä ja takapäivystyksiä useampia päiviä viikossa. 250 tuntia ylitöitä noin 8 kuukaudessa oli ihan liikaa. Lisäksi työpaikka ei ollut sitä mistä olin haaveillut, paikkakunta ei ollut se missä halusimme asua, joten me päätimme aloittaa työpaikkojen hakemisen. Sainkin osastonhoitajan paikan kotisairaanhoidosta Nordlandista. Se oli mahtavaa! Tulimme kotiin, kun muutimme. Nordland on sydämessä edelleen :)

Osastonhoitajan työssä en vieläkään tajunnut rajoittaa työntekoa, tahkosin kruunun kuvat silmissä. Silloin ajattelin vielä, että työteosta jaetaan jonkinlaisia mitaleja :D mutta totuus on kyllä sittemmin käynyt selväksi. Työ on työtä ja otan sen nykyään juuri sillä tavalla.
Olin alle 30 vuotias ja vastuullani oli paljon asioita. Rakensimme uutta palvelutaloa ja lähin esimieheni oli aluksi KUNNANJOHTAJA. Todella helppoa työtekoa kunnanjohtajan kanssa, jolla ei ollut käsitystä hoitoalasta. Onneksi saimme ylihoitajan (pleie- og omsorgssjef) joka otti hommat hoitaakseen ja oma työsarkani helpottui.

Vuosien varrella ehdin myös synnyttää pienen tytön, olla hetken äitiyslomalla, aloittaa uudessa työssä työterveyshuollossa. Työterveyshuollon (=bedriftshelsetjeneste) työpaikka on ollut kaikista tähän astisista työpaikoista mieluisin. Hain sinne ihan huvin vuoksi viimeisenä hakupäivänä. Sain paikan useamman hakijan nokan edestä "henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella", sillä työpaikkahan oli yksityinen (kuten kaikki työterveyshuollot Norjassa) ja työkokemus ei vaikuttanut valintaan. Minulla oli lyhin työkokemus ja olin vielä suomalainen :) Mutta haastattelussa vakuutin työporukan. Niin mahtava pieni työyhteisö! Me jaettiin vastaavan hoitajan kanssa työpaikat kahtia ja kiersimme itsenäisesti.

VÄLILLÄ:
*muutto Venäjälle, Pietariin
*yksi lapsi lisää
*töitä suomalaisessa koulussa
*muutto Suomeen



Ja NYT:
Aikani kituutettuani Suomessa hoitajan töissä päätimme miehen kanssa, että kokeilemme miten keikkatyö toimii meidän arjessamme.
Etenin näin:
*Otin yhteyttä pariin eriin firmaan "vikarbyrå", jotka välittävät hoitohenkilökuntaa Norjaan ja Ruotsiin.
*Minun oli helppo lähteä, koska Norjan laillistaminen oli valmiina, joten mitään tällaisia byrokraattisia juttuja ei ollut hoidettavana. Pankkitilit ja verokortit oli valmiina, joten ei muuta kuin odottamaan työtarjouksia.
*Ensimmäinen firma ei ottanut tarpeeksi hyvin asiaa hoitaakseen ja siirryin toiseen, josta sainkin ensimmäisen työkeikan juuri ennen joulua viime vuonna.

*Käytännön asiat sujuvat keikalle lähtiessä jouhevasti eli lentoliput tulee sähköpostiin ja kaikki tarpeelliset ohjeet meilitse. Asunto on odottamassa täydellisine varusteineen. Nyt kahden viimeisen keikan aikana olen saanut lainata myös firman autoa, koska asun sen verran kaukana työpaikalta.

*Työvuorot tulee konsulentin kautta eli mistään hallinnollisista jutuista en ole yhteydessä työpaikkaan. Työvuorot tulee meilitse, ja sitten vaan työpaikalle sovittuna ajankohtana. Osaksi työvuorot on ennalta määrätyt, mutta osittain ne voivat "elää" siinä työjakson aikana ja saattaa tulla niitä kovasti toivottuja lisävuoroja.

*Vikarbyrån kautta tienaa jonkin verran vähemmän kuin suoraan itse työpaikkaa hakien. MUTTA asuminen ja matkat ovat ilmaiset. Se, mistä maksan, on omat ruoat ja muu kulutus paikan päällä. Eli ei voi valittaa. Suomeen verrattuna palkka on tupla, jos ei enemmänkin. Lopullisen potin koon tietää oikeastaan vasta kesäkuussa, kun tulee lopullinen verotus :) Veroja maksan 30%, mutta saan kirjata vähennyksi ja se meinaa tietysti sitä, että todellinen vero% on pienempi. Joka tapauksessa 10 päivän nettopalkka Norjassa  = kuukauden brutto palkka Suomessa. Ei ole mikään salaisuus. Täällä palkat  on julkisia, joten jokainen halukas löytää palkkatiedot hyvinkin helposti.

*Työvuoroja on yleensä periodin aikana paljon. Tosin ylityörajoitukset otetaan joissakin kunnissa tarkemmin kuin toisissa. Mutta työ uudessa paikassa vaatii aina ekstra paljon energiaa, joten itse suosin tahtia: yksi vapaa viikossa ja en tee tuplavuoroja kuin äärimmäisessä hädässä.

ONKO KAIKKI NIIN HIENOA?
No ei todellakaan.
*Kolmen lapsen äitinä on kurjaa jättää lapset kotiin. Ovat hyvässä hoidossa omassa kodissa, oman isänsä -mieheni- kanssa. Itse pystyn lähtemään hyvillä mielin, ja on ihanaa olla töissä kaikessa rauhassa. Ja kun on kotona, olen kotona 24/7. Jos olen pitemmän periodin kotona, teen keikkahommia Suomessa. Valokuvaan Studio Adeleiden nimissä.
Tämän järjestelyn ansiosta olen paljon rennompi ja iloisempi äiti. Suomessa 3-vuorotyö on todella kuluttavaa ja vapaa-aikaa ei juurikaan ole.
Kuitenkin 14-17 päivää on aika ideaaliaika olla reissussa. Kolme viikkoa on liian pitkä aika. Siinä ehtii väsyä liikaa ja on jo kotiin kiire. Lapset ovat ottaneet homman hienosti. SKYPE auttaa tosi paljon. Hassuttelupuhelut ovat jokapäiväisiä ja se tuo minut heidän lähelle ja heidät minua lähelle. Ja lapset tietää, että kotona minulla on koko ajan heille aikaa.

*Sijaista ei välttämättä oteta lämpimästi vastaan. Vaikka hallinnon hommat kuuluu johtoasemassa oleville on rivityöläisten hankala pysytellä erossa henkilöstöpolitiikasta. Se on kurjaa, jos itse satut istumaan samassa pöydässä, kun sijaisten tarvetta arvioidaan. Myös ihmettely siitä MIKSI tulet tänne töihin, onko SUOMESSA niin huonot palkat, EIKÖ sinulla ole kotona töitä... kaikkiin näihin törmää harva se päivä.
Olen ottanut taktiikan, että kerron siitä kuinka olen tehnyt työvuoteni lähinnä juuri Norjassa. Olen myös sanonut, että teillä ei ole sijaisia omasta takaa ja olen täällä auttamassa teitä. Se riittää. Ja pitää muistaa hymyillä. Niin, ja että maksan veroni Norjaan :D

*Työtehtävistä saat todennäköisesti usein sellaisia, jotka on niitä kaikista epämiellyttävimpiä, potilaista raskaimpia jne. ja se on aivan ymmärrettävää
Esim. Trondheimissä sain ensimmäisenä iltana listan, jossa oli 30 käyntiä. En ehtinyt sen vuoron aikana syömään, juomaan, käymään vessassa ja tein puoli tuntia ylitöitä. Juoksin paikasta toiseen. Mutta annoin palautetta ja asia korjaantui. Pienestä en sano, mutta tuo meni yli.

*Voi joutua kokemaan ylikävelemistä, mutta siinä vaiheessa on vaan oltava kovana ja pitää omia puoliaan. Onneksi en ole kokenut tällaista.

*Sinua ei välttämättä oteta työporukkaan mukaan. Voit jäädä iltavuoron pizzatilauksen ulkopuolelle. Tai sinua ei oteta mukaan keskusteluihin tai sinua ei kuunnella, kun yrität sanoa jotain.

*Olet yksin.
On oltava koko ajan positiivinen ja joinakin hetkinä se voi olla hankalaa.

*Teet töitä paitsi hoitoalan ammattilaisena niin myös vikarbyrån edustajana. On oltava aina hymyilevä ja kohtelias, oli tilanne mikä tahansa. Ikävä kyllä sama ei koske vakihenkilökuntaa. 

Huh, kun olen kirjoittanu! HuiHai!

Reissuhomma ei sovi kaikille. Pitää olla positiivinen, itsenäinen, varma taidoistaan, kielitaidon pitää olla kohdillaan (olet vain lyhyen aikaa paikkaamassa henkilökunnan vajausta, et siis hae omaa paikkaasi työyhteisössä ja sen takia homman on toimittava heti ensimmäisestä päivästä lähtien), pitää olla valmis kaikenlaisiin työvuoroihin ja työtehtäviin. Saat perehdytyksen ehkä yhden päivän ajan. Muutoin pitää olla reipas ja hypätä hommiin ihan tuosta vaan. Sosiaalisuus on plussaa ja  seikkailijaluonne on melkeinpä edellytys. Ei voi odottaa turvallisia raameja, kun tekee tällaista työtä. Koti-ikävä tulee väistämättä eteen reissuilla jossain vaiheessa, mutta itse olen aika hyvä siirtämään sen sivuun ja keskittymään siihen mitä varten olen reissussa. Pitkää pinnaa ja hampaiden kiristelyä välillä, mutta ne hetket ovat niin työpaikasta kiinni.
Asian kääntöpuoli: sinun EI TARVITSE KOSKAAN palata samaan paikkaan, jos et itse halua :D  ja itseasiassa juuri tämä asia on niin mahtava! Valinnanvapaus! Tulet, teet työsi ja lähdet kotiin. Sopii minulle :)

Lisäinfoa saa kysymällä tämän postauksen alla :)

5 päivää vielä

reissussa ja sitten pääsen kotiin leikkimään tuon pienen ukkelin kanssa Angry Birdseillä :)
Pikku-ukko katsoo aina lastiksia tuossa samassa kohdassa maton reunalla ja juuri tuossa samassa asennossa.

(kuvassa hänellä on päällään mummon tekemä PALOMIES takki. saatiin oikeita palolaitoksen merkkejäkin kiinnitettäväksi. kiitos Mikko ja Nicklas. takin saatuaan ukkeli tuumaili -minä rakastan mummoa, kun hän teki minulle tällaisen takin)

Tämä kuopus on sellainen ilopilleri meidän talossa, että saa kyllä kaikki hyvälle mielelle, jos joku mököttää. Ihanin asia minkä hän on minulle sanonut kaupassa: "äiti, miksi sinä olet aina niin iloinen?" Voiko ihanampaa kohteliaisuutta ollakaan? Oli siinä ihastelua ympärillä kerrakseen pienessä lähikaupassa ;)

Hyvän mielen haaste 2012

Sain haasteen Heliltä ja kiitän kovasti. Hauskaa saada osallistua tällaiseen :) Tarkoituksena on kirjoittaa 10 hyvää mieltä tuottavaa asiaa sekalaisessa järjestyksessä.

1. Omat kultani O, H ja E. He ovat jokainen omilla persoonillaan niin valloittavia, että tulen päivittäin monta kertaa hyvälle mielelle heidän keksinnöistään, sanomisistaan, höpsöttelystä ja ylipäänsä kaikesta. He ovat minulle kaikki kaikessa :) Ja tässä ei sovi unohtaa miestäni, joka diplomi-insinörttinä on välillä melkoisen hajamielinen prohfessori, mutta silti niin kiltti ja kultainen.

2. Siisti koti. Minulla on tiettyjä asioita kotonani, jotka pidän järjestyksessä...ja täytyy myöntää, että kuljen miehen perässä järjestämässä astiakaapit uusiksi, ja hinkkaan keittiön tasot mikroliinalla kiiltäviksi. Meillä ei ole läheskään aina siistiä, mutta se on hyvä tavoite :D

3. Urheilu tuo hyvää mieltä, ja ylipäänsä liikunta, on se sitten lasten kanssa tehtyä leikin varjolla liikkumista tai keuhkot pihalle -meiningillä :)

4. Suklaa tuo äärettömän hyvää mieltä. Sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen, ikävä kyllä :D

5. Matkustaminen ja anonyyminä oleminen on nautinnollista. On ihanaa kulkea jossain uudessa paikassa, jossa kukaan ei tunne. Silloin olen kaikista eniten MINÄ -ihan oma itseni. En jännitä enkä ota paineita.

6. Kirjat ja lehdet. Rakastan lukemista

7. Perrier kivennäisvesi :D Ihan ykkönen! Ja sitä löytää niin harvasta paikasta, että on kerrassaan hykerryttävää saada silloin tällöin juoda Perrieriä. Siitä tulee mieleen Pietarissa asutut vuodet.

8. Valokuvaaminen ja valokuvat. Rakkain harrastukseni. Se on ihan syvällä sydämessä. Voin katsella kuvia tuntikausia, voin editoida kuvia täydellisesti keskittyneenä enkä koe väsymystä. Kuvaaminen on rentouttavaa!

9. Meikattu naama aamulla tuo heti paremman mielen, kun katsoo peilistä :D

10. Hotellissa yöpyminen on niin ihanaa kanssa! Se piristää aina ja kaikkialla.


Hankalaahan tämä oli. Nyt kirjoitin asiat mitkä ensimmäisenä tuli mieleen. Paljon olisi voinut kirjoittaa asioita, mutta johonkin se raja on vedettävä :)

Haastan tähän: 
*Jennin
*Kalamuijan
*Maritan
*Saanan
*Sadun

Vapaapäivän iltapäivä

Anna Perhon elämänneuvoja, tykkään Perhon tyylistä kirjoittaa ja puhua :) Kuuntelen Suomessa aamuisin radio Aaltoa ja Dynastiaa, jossa Anna Perho on yhtenä kolmesta. Joten lueskelen tätä hitusen silloin tällöin, että ei loppuisi liian nopsaan.

Ystävältäni Veronicalta saatu joululahjafilmi  Mars og Venus. Tarkoitus olisi tällä reissulla katsoa tämä, kun en ole aiemmin ehtinyt.

Ja tänään annan itselleni luvan koosailuun ihan suklaavanukkaan muodossa. Tämä on muuten tosi hyvää :)

Ja ikkunasta kurkkii kevät! Aah, tätä elämää. Kertakaikkisen loistavaa. Juuri nyt ja tällaisenaan kuin se on. Vaikka ikäkriisistä parhaillaan kärsinkin. Oikein harmittaa, että elämästä ei osaa nauttia JOKA hetki! Mutta nyt otan itseäni niskasta kiinni ja aloitan iloitsemisen omasta itsestäni ja elämästäni :)

Son ihanaa keskiviikkoa vaan kaikille :)

Fridag-Vapaapäivä

Tänään kahdeksan työpäivän jälkeen olen ansaitulla vapaalla, kylläkin vain yhden päivän, mutta hyvää tekee tämä yksikin. Kun tulee tänne töitä tekemään niin tekee mieluusti sitten paljon, mutta ei kuitenkaan liikaa. Huomaan, että esim. tuplavuorojen tekeminen ei pitemmän päälle kannata. Se kuluttaa liikaa. Yksi vapaa viikossa on ihan ok. Tällä kertaa teen lähes kolme viikkoa töitä ja minulla on kaksi vapaata. Kotona mennee taas pari päivää henkeä haukkoessa, mutta väsymys menee yleensä aika nopeasti ohitse.

Miten vietän vapaani?
No kokemuksen perusteella luulin nukkuvani tosi pitkään tänään, mutta olin hereillä suhteellisen aikaisin. Ja ei edes nukuttanut. Söin aamupalaa, surffailin uutiskanavat ja facebookin. Laittelin itseni kuntoon ja lähdin kaupungille.

Poikkesin kauppakeskuksessa teellä ja kiertelin muutamia kauppoja. Ostoksia en juuri tehnyt, mutta ystävä sai jo ennen joulua vauvan ja nyt vasta ostin lahjan. Omalle tytölle ostin vähän Top Model tavaraa.
Kuikuilin myös viimeisiä alerekkejä ryysykaupoissa. Olisi ollut aivan ihana TIGER of SWEDEN neuletakki 300 kr! Siis alle 50 e. Mutta hihansuissa oli kaistaleet mohairvillaa ja ne kutitti ihan järjettömästi. Saako tuollaisesta villasta mitenkään sitä kutitusta pois??

Gantilta oli myös pilkkahintaan neuletakkeja ja neuleita, yhtä puna-valkoraidallista sovitin ja se oli kyllä ihana, MUTTA vierastin siltikin miehustassa olleita hörhelöitä, joten sekin sai jäädä kauppaan. Joten hyvin halvalla selvisin ja ei tarkoitus ollutkaan tuhlailla. 


Kauppareissun jälkeen jatkoin matkaani lenkille. Ihanan keväinen ilma! Kadut ovat mahdottoman liukkaat, että sykettä ei ihan saanut nousemaan tarpeeksi korkealle, kun piti kävellä osittain varovaisesti. Tässä ei ole nyt intoa mihinkään rannemurtumiin tai muuhun. 


Kuvasaldoa lenkiltä. Kongsberg, olkaa hyvät. 

Valokuvaterapiasta

Valmistuin joulun alla Valokuvaterapian menetelmäohjaajaksi =valokuvaterapia PD (professional development). Koulutus kesti 2 vuotta ja oli monella tapaa hyvin vaativa ja voimia vievä taival. Kuitenkin se antoi paljon.
Koulutus oli järjestetty Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen kautta. Koulutukseen hakeutumien edellytti aiempaa koulutusta terveys-sosiaali tai opetusalalta ja toivottiin psykoterapia opintoja pohjalle sekä toiveena oli myös oman terapian läpikäyminen tai ainakin, että se olisi aloitettu. Lisäksi piti olla useampi vuosi työkokemusta. Oma pääsyni koulutukseen oli suurenmoinen juttu, eikä ihan itsestäänselvä. Ryhmässä oli psykologeja, psykiatri, opettajia terveysalalta, psykoterapeutteja... ja minä "vain" sairaanhoitaja-valokuvaaja.
Aluksi oli rimakauhua, että miten ihmeessä tulen koskaan selviämään tuollaisessa huippuporukassa. Lopuksi oli vain rakkautta :D

Meidät jaettiin pienryhmiin ja oma pienryhmäni oli kognitiivis-analyyttiseen psykoterapiaan suuntautunut. Ihana ryhmämme oli luotettava ja turvallinen. Ohjaajamme oli Tarja Koffert, jolla on oma psykoterapia vastaanotto ja lisäksi kouluttaa todella paljon ympäri Suomea. Tarja on myös  Ulla Halkolan ja Pirkko Pehusen kanssa Suomen valokuvaterapian kehittäjiä ja koittavat siirtää manttelia jo meille nuoremmille.

Koulutuksessa mm:
*luin paljon mielenkiintoista kirjallisuutta
*kirjoittaa, kuvata ja analysoida
*kuulin ulkopuolisten luennoitsijoiden luentoja
*osallistuin työpajoihin
*kuuntelin ja analysoin
*annoin itsestäni paljon kurssitovereille
*opin valokuvaterapian eri menetelmistä ja otin niitä käyttöön työssäni
*kehittelin omia työskentelymenetelmiä
*opin paljon itsestäni

ajatus:

*Jotta voi hoitaa toisia pitää ymmärtää itseään*

Kirjoitus -ja kuvaustehtävät olivat monivivahteisia ja niistä ehkä pisinpänä ja itseäni henkilökohtaisesti eniten kosketti kehollisuusteema sekä oma sukupuu. Nenäliinoja kului ja iltaisin oli pää kipeänä. Opiskelumatka oli tarpeen ja se jatkuu edelleen.

Mutta mitä koko valokuvaterapia on?
*yksi "työväline" / terapiamuoto, esim. kun hoidetaan psyykkisesti sairaita ihmisiä (ei akuuttivaiheessa), traumoja kokeneita tai halutaan vaikka työyhteisön ongelmiin ratkaisuja

*voidaan käyttää esim. yksilöterapiassa, ryhmäterapiassa, työnohjauksessa, traumaterapiassa

*valokuvaterapia ei lähde valokuvaamalla! valokuvaterapiassa edetään pienin askelin, sillä valokuvan voima on suuri ja se voi olla vahingollista mikäli sen tekee väärin. on oltava tietoa ja taitoa tehdä sitä.
nykyään on kaiken maailman poppaprofessoreita, jotka tituleeraavat itseään vaikka miksi terapeuteiksi, ottavat rahat ja hierovat käsiään yhteen. mutta koulutuksen saanut tietää, että meillä on VASTUU!

Koulutuksen jälkeen? Mitä hyötyä tästä nyt sitten oli?
*teen edelleen omia "vanhoja töitäni", mutta haaveenani on aloittaa psykoterapia opinnot ja tenttimällä psykiatrian diagnostiikka osuus minulla on tämän koulutuksen ansiosta kasassa psykoterapian perusopinnot
*voin hyödyntää opintojani jokapäiväisessä työssäni sairaanhoitajana. valokuvaajana minun tehtäväni ei ole terapoida ketään
*minulla on muutama oma projekti valokuvaterapian saralla ja niitä jatkan edelleen ja kehitän omia työskenteöymetodejani
*olen saanut yhteistyöpyynnön mielenkiintoiselta taholta, josta toivottavasti enemmän hyvinkin pian

*valokuvaterapiaa voidaan tehdä esim.: 
-katselemalla vanhoja kuvia

-etsimällä merkityksiä assosiatiivisista kuvista

-rakentaa oma menneisyys tai rikki mennyt kohta uudelleen kuvien avulla
(kuviin voi yhdistää myös eri tekniikoita kuten tekstiä, piirtämistä, maalaamista, musiikkia, tarinaa)

-jos omat albumikuvat jostain syystä ovat tuhoutuneet tai niitä ei ole lainkaan, voidaan kuvia rakentaa uudelleen muistojen kautta. tällöin terapeutti voi toimia kuvaajana

-kuvaustehtäviä voidaan toteuttaa siten, että terapeutti ottaa kuvia tai potilas/asiakas ottaa kuvat itse itsestään. kuvia käydään läpi terapiassa yhdessä.

Koulutukseen kuului tehdä terapiatyötä montakymmentä tuntia. Tunnit tulivat täyteen ja se oli hurjan mielenkiintoista! Se mikä toimii yhdellä ei toimi toisella, on osattava tarjota potilaalle juuri hänen tilanteeseen sopivaa tapaa edetä terapiassa.

kuva1: omakuva

kuva2: assosiatiivinen kuva

kuva3: assosiatiivinen kuva

Lopuksi:
Onko sinun albumeissa sellaisia kuvia, jotka nostavat tunteet pintaan? Oletko miettinyt miksi? Kuvista esiin nousevilla tunteilla voi olla paljon merkityksiä, joita emme ihan ensi kokemalta tajuakaan.
Vinkki viitonen:
Aika ihana tapa pysyä tämän päivän hektisessä elämän rytmissä kiinni on kerätä omaa valokuva-albumia. Tietoisesti voi kuvata vaikka yhden kuvan päivässä. Voit ladata kuvan vaikka tietokoneelle kansioihin kuukausittain. Oman elämän dokumentointi ei ole itsekkyyden merkki. Se on merkki siitä, että elämäsi on sinulle hirmuisen tärkeä. Myös siis SINÄ itse :) Muistathan, että sinä itse tulet myös kuvatuksi.

Maltillisia ostoksia

 

Kari Traa fleece"hals" SPORT1 kaupan alesta, 49 kr kpl. Mulle ja tytölle kotiutui musta ja valkoinen -yhteiseksi. 

Juniorille ostin uusimman Vennebyen=ystävien kylä (tuli lastenohjelmissa viime vuonna) filmin nr. 6. Meillä on jo kaikki edelliset. Kiitos Rikke -kummille keräilyn aloituksesta :)

Notodden i Telemark, del 2

Täällä on huikeat korkeuserot, kun menee asutusalueita ees taas. Joihinkin koteihin on tosi hankala päästä, kun mäet ovat niin jyrkkiä ja tässä kelissä kauhean liukkaita. Onneksi kuitenkin kotisairaanhoidon autot ovat niin hyvät, että niillä tuntuu pääsevän mihin vaan. Toisessa sairaanhoitajan autossa on nastat alla ja toisessa pelkät kitkarenkaat. Olen ajellut nastallisella viime päivät.

Kun lähdin ajamaan kohti Kongsbergiä olikin yllättäen ruuhkaa tiellä. Pitkiä autoletkoja, mökeiltä matkaavia perheitä isoilla farkuilla tai citymaastureillaan. Boxit katolla ja boxin ympärillä vielä parit suksipussit. Perjantaina oli kaupoissa hysteria, kun samat mökkiläiset ostivat ruokaa. Koosailua näkyi olevan luvassa yhdellä jos toisella perheellä. Kun itse miettii mökkiruokia niin sitä ajattelee, että pitäisi selviytyä mahdollisimman helpolla. Mutta ei norjalainen sillä tavalla ajattele. Kyllä ne piffit kastikkeineen valmistuu mökilläkin. Mistä sitten mökkiläiset tunnistin kaupassa. Varusteista! Oli turbukset henkseleineen (useilla Bergansin vihreät reisitaskuilla ja polvi"paikoilla" ja villaista aluspaitaa, pipot, kunnon ulkoilukengät. Sellaista kunnollista retkeilymeininkiä.
Kun autoletka pääsi tuntureiden yli Kongsbergiin niin moni kurvasi huoltoasemalle ja nakkikiskalle. Kassalla oli jono ihmisiä ja kansallisruoka "pölse m bröd" teki kauppansa. Ja kaikki olivat kauhean levänneen ja onnellisen näköisiä. Viikonloppu tunturimökillä on käsite itsessään täällä.
Miksi sitä ei itse ajattele samalla tavalla, että MENNÄÄN mökille ja nautiskellaan =koosaillaan olostamme. Laitetaan tavarat vetosolmuun ja menoksi! Ei se niin vaikeaa pitäisi olla. Niin, jos olisi se mökki :D
Ja EDIT: norjalaiset ottavat lapset mukaan esim. hiihtoretkille jo pienestä pitäen. Vauvat ovat fjellpulkan kyydissä nukkumassa tai istumassa. Pulkassa on sellainen kuomu ja kunnon aisat, että hiihtäjän on helppo vetää pulkkaa perässä. Sellaista haaveilin pitkään, mutta Venäjälle muutto sai perumaan ostoaikeet ja nyt me ei enää sellaista tarvita. Lapset alkavat hiihtää itse nuorina ja vanhemmilla on usein valjaan tyyppiset vetosysteemit, kun lapselta itseltään loppuu voimat. Sellaisia muuten etsin tällä hetkellä! Olisi meidän juniorille ihan ykköset. Viime viikonloppuna käytiin pikaisesti hiihtämässä ja loppumatkan vedin pientä sauvojen avulla, se on aika könkköä :/

Pakko kertoa tässä vielä keskustelusta, jonka kävin veljeni kanssa ehkä vuosi takaperin. (Veli on 4 vuotta minua nuorempi.) Lapsuuden koti ja mummila ovat lähellä Norjan rajaa ja meille norjalaiset ovat olleet lapsuudesta asti tuttuja ja Norja monella tapaa tuttu juttu. Puhuin veljelle kuinka muistan, että norjalaiset ajoivat aina hienoilla farmariautoillaan Inarin ohitse ja mieleen oli piirtynyt kuva autoista, joiden katolla oli aina suksipusseja tai kattoboxit. Ja norjalaiset ajoivat aina kauhean lujaa, lumi vaan pöllysi.
No veli siihen sitten, että "mitä! no eikä ajanu ku hikisillä datsuneilla! kauhiaa ylinopeutta vetivät untuvatakit päällä". Ja se oli mulle herätys! Ei tämä maa ole loppujen lopulta niin kauhean kauaa ollut rikas. Todellakin ne Datsunit olivat tuttu näky ja vasta myöhemmin tuli ne farkut kuvioon. Untuvatakit ovat olleet varmasti kansallisasu hamasta menneisyydestä asti ;)
Muistanpa muuten senkin, että yksi norjalaispoika oli ihastunut minuun niin paljon kisadiscossa, että tuli ISÄNSÄ kanssa kisoista seuraavana päivänä meidän ruokapaikkaan minua katsomaan. DATSUNILLA :D

Notodden i Telemark, del 1

Sunnuntai. Työpäivä, jo viides peräkkäin ja vielä 3 lisää samaan jonoon. Töiden jälkeen happihyppelyä ja hiukan kuvausta. 
Hiukan sinertävää. Hiukan punertavaa. Kaiken kirjavaa. Uutta ja vanhaa. Sikin sokin sokkelossa.

Ihanat naiset Studio Skaalassa

Sain Johannalta ihanan viestin viime keväänä, jossa hän pyysi minua erääseen kuvausprojektiin ja minua ei tarvinnut kahta kertaa houkutella. Mukana siis: KILJUEN! Samaan syssyyn sain kutsun liittyä "ihaniin naisiin", tapaamme noin kerran kuussa ja joka kerralle on jotain kivaa ohjelmaa. Sekalainen seurakuntamme on minulle pääasiassa tuntematonta porukkaa, mutta äkkiähän sitä tutustuu. Nyt oli ensimmäinen kerta, että pääsin mukaan! Harmittaa oikein Porvoon reissun väliin jääminen joulumarkkinoineen kaikkineen joulun alla. Nyt satsasin mukana olemiseen ja ihanaan pieneen irtiottoon :) 
Veeärrä kuljetti minut Pasilaan ja sieltä siirsin itseni studio skaalaan ja kuvausmiitingin jälkeen menin pyörähtämään hotellilla ja kaupassa. Sitten se autuus odotti! Ilta samaisessa Studio Skaalassa mukavassa seurassa. Meille oli varattu meikkaaja tekemään meille meikit. Kiitos Suviannille! Olin tosi tyytyväinen tekemääsi meikkiin :) 

Meikkausten lomassa juotiin ja syötiin, höpöteltiin ja saatiinpa vähän alovera infoakin. Sitten alettiin viritellä studiovaloja ja otettiin kuvia toisistamme. Johanna oli meistä eniten asialla, olimmehan hänen työpaikalla ja täytyy muuten sanoa, että huikeat on puitteet! Mahtava tehdashalli, jossa on kattokorkeutta. Sisustus oli mielenkiintoinen ja mainiosti noin valtavaan tilaan sovitettu. Joku pieni nyhverökirjahylly näyttäisi helposti aika pierulta tuommoisessa suuressa tilassa. Skaalassa kuvataan paljon mainoksia ja muotia ja sen huomasi myös jollain tapaa sisustustavaroista. Kirjahyllyjen päällä lötkötteli Eero Aarnion elukoita ja olipas jollain hyllyllä Minna Parikan nilkkuritkin (joita piti ihan vähän vaan sovittaa ;) Ihan loistava idea laittaa isohkon matalan pöydän ympärille useita vanhoja tuoleja, joista kukin on eri kankaalla päällystetty! Niin herkullisen näköistä ja tuli kotoinen olo siinö istuksiessa. .....mutta kuvauksesta piti kertoa :D
Kuvausvälineissäkin riitti :) Omat pienet objektiivini tuntuivat aikamoisen amatöörivehkeiltä Skaalan putkiin verrattuna. Tottumattomana oli aika hankalaa käsitellä Johannan kameraa, kun sen paino tuntui sormissa. Ja oma hankaluutensa oli toki kameramerkkikin, joka ei ollut oma tuttu :) 
Pienessä tihneessä sitä tuli kuvattua ja poseerattua :) 

Tässä ihan vaan muutama kuva näytille näin alkuunsa. Tunnelmaa matkalta ja periltä. (Meikkauskuvia ja valmiita otoksia sitten myöhemmin :) 

Meikkaajamme "Olet ihana" -liikkeestä. Söötti tyttö ja ihan mielettömän mukava :)

Rakas treenipäiväkirja: KONGSBERG

Sairastin koko edellisen kotijakson ajan, plääh! Nyt olen taas reissussa ja täällä on kuulkaa KEVÄT! Aivan ihanaa, on lauhaa ja aurinkoista. Ihan pääsiäissää :)

Joka tapauksessa olen himoinnut koko kolme viikkoa päästä liikkumaan. Mutta vointi oli niin onneton, että en alkanut riskeeraamaan yhtä salikäyntiä enempää. Nyt kuitenkin, antibiottien jälkeen, olen kunnossa ja nyt oli aika kaivaa lenkkarit esille ja laittaa töppöstä toisen eteen.

Omistan SUUNTO sykemittarin (M5), jossa on COACH toiminto ja kello ilmoittelee antamieni lukujen (paino, pituus) , tavoitteiden ja syketietojen perusteella mitä pitäisi minäkin päivänä tehdä. Kello ei kuitenkaan ole koko totuus, koska se ilmoittaa vain aerobisen liikunnan treeneistä. Salitreenit laitan sitten oman pääni mukaan sinne väleihin. Ja siten osa aerobisista treeneistä jää väliin. Mutta en näe pelkän aerobisen treenaamisessa mitään järkeä. Lihaskunto on tärkeä osa treenaamista ja siitä huolehtiminen on itseasiassa huisin kivaakin :) Sixpackia metsästämässä, ja hartialihakset kunnolla esiin, muista lihaksista puhumattakaan :)

Joka tapauksessa Kongsbergissä on mäkistä maastoa ihan kunnon hikilenkille. Ohjelmassa oli kova treeni 25 minuuttia, sykerajat valmiiksi määriteltynä. Alamäissä oli työn takana saada syke nousemaan/pysymään, mutta ylämäissä sen sijaan moista ongelmaa ei ollut. Keskisyke 140, korkein syke 170. Lenkin lopuksi hypin vielä portaita ylös alas ja "kankkuhyppyä" pöydästä kiinni pitäen. Siihen päälle vatsoja ja selkää. Huomaan, että sykkeeni nousee suht helposti, mutta se myös laskee nopeasti! Eli ei minun kuntoni ihan onneton ole :)

Nyt on keuhkoissa ihana tunne ja suihkun jälkeen takuulla tulee uni hyvin. Iltapalaksi vähän matkalaukussa matkustanutta ruisleipää ja luonnon jugurttia.

Jännityksellä odotan mitä kello huomenna näyttää treeniksi. Jos on hyvä ilma voin hyvinkin noudattaa kellon aerobista osuutta, muuten salitreeni kutsuu.

Ja jotta ei nyt ihan kuvatta mennä niin liitetään pari ihanaa ulkoilutakkia Bergansilta tähän:)

*minulla oli kerran Haltin keltainen kuoritakki. Se oli testitakkina vuorikiipeilijällä ja ostin sen häneltä jälkikäteen. Takki oli ihana! Mutta käytin sen ihan puhkiloppuun. Ja samanlaista keltaista takkia en ole sen koommin löytänyt. Yllä oleva keltainen takki ei ole väriltään sitä mitä etsin. Saisi olla pikkiriikkisen oranssiin vivahtava, mutta ei liikaa :) * ja PS: en tarvitse tällä erää mitään takkia :) kunhan linkitän huvikseni :D

Kassialma

Jos jostain tykkään niin laukuista. Tykkään niistä ja haaveissa on laukkukokoelman laajentaminen, mutta siltikin mulla on aina lompakka-kännykkä-avaimet ja kaikki huulikiilteet hukassa ihan jatkuvasti. En osaa millään käyttää laukkua arkena kauppareissuilla enkä muutenkaan täällä kotikylällä. Reissuun lähtiessä se on vakiovarustukseen kuuluva.

Omat lempilaukkuni ovat usein tuollaisia Messenger tyylisiä, yksinkertaisia ja tylsiä ;) En piittaa kauheasti klittereistä tai pussimallisista laukuista. Kriteerinä on usein kunnon olkahihna :)

Juhlaosastolla voi leikitellä ja mulla on mm. mummolta saatu kirkkaan punainen kirjekuorilaukku ja sattuupas olemaan myös joku vihreäkin laukku. Marimekon alesta ostin keltaisen satulalaukun, ja se on kyllä pirteä... mutta väriltään ehkä kuitenkin tooosi kirkas. Voi olla, että tulee pidettyä tai sitten ei. Mustien vaatteiden kanssa sopinee kuitenkin ihan mainiosti.

Muutama kuva tämän hetken lemppareista.

Guessin pieni, mutta tilava "kainalo"laukku. Guessin laukut on yleensä liian koristeellisia minun makuuni, mutta tuo kolahti ja oli vielä alennuksessakin, joten kotiutin sen ihan hyvillä mielin.

Longchampin kauniin ruskea Messenger. Kätevä, yksinkertainen ja ihan mukavan näköinen. Ja hylkii vettäkin.

Kestosuosikkini. En tiedä mitä teen, kun tämä kulahtaa ja en löydä samanlaista uutta. Calvin Kleinin messenger laukku, kankainen logohärdelli, mutta niin minun tyylinen ja makuun sopiva. Huomaamaton! Tavaraa tähän saa mahtumaan kivasti ja ne löytyy helposti.

Timberlandin alesta vuosi sitten ostettu nahkainen laukku on tilaihme. Tänne saa mahtumaan parin päivän kurssitavaratkin varavaatteista läppäriin ja kosmetiikkapussiin. Tätä voi käyttää tuolleen pitkänä ja kantaa hihnoista tai sitten olalla. Jos on vähemmän tavaraa niin tämän voi taittaa kahtia ja laukku on taas ihan eri näköinen.

Sitten vähän tuunailuja. Löysin tällaisen vanhan silkkipaidan kirpputorilta ja maksoin huimat 0,50 €. Paita on erittäin hyvässä kunnossa, mutta nappien vaihtoa tämä kaipailee ihan ehdottomasti. Kun vaan osaisi miettiä millaiset? Onko teillä ideoita?

 

Nyt mars lankakauppaan! Innostuin eilen opettelemaan virkkausta ja sain valmiiksi melkein kaksi pipoa. Lanka loppui kesken ja sitä pitää nyt ehdottomasti hakea lisää ennenkuin innostus laantuu. Olen aina nakittanut virkkuuhommat muille, "kun enhän minä nyt osaa". Mutta ei se nyt niin hankalaa ollut muutaman epäonnistuneen sykerön jälkeen. Aika voittaja fiilis :) 

Ps. sain antibiottikuurin, joka tuntuu tepsivän!

Oodi Talvelle

Ihania on nämä talvipäivät. Mutta miksi pitää juur´nyt olla kipeänä. Paukkupakkasilla ei tosin suksia olisi muutenkaan liikuteltu, mutta nyt olisi ilmaa ja keliä! Ja sitten ei kuitenkaan. Ehkä tämä lepojakso on sitten ihan tarpeen tässä välissä. Nautitaan valosta! Nautitaan lumesta! Pussataan puita!

Rakas treenipäiväkirja: 5. viikko

Olen ollut kipeänä ja sen vuoksi treenaaminen on ollut jäissä. Ei mitään kovin vakavaa tautia ole ollut, mutta yskä on ollut aivan karmea, ei mitään tulehdussairauttakaan, joten ei siis myöskään antibiottihoitoa. Muuten energiaa olisi vaikka kuinka, mutta heti liikkuessa tulee järjettömät yskänpuuskat, laatta ei lennä, mutta ei se kaukanakaan ole. Limaa irtoaa ihan vähän, ja sehän se siellä kurkussa ärsyttääkin, kun se ei tule kunnolla ylös. Mutta olen koittanut pitää malttia syömisessä, mutta sekin on hankalaa, kun pää nimittäin on sitä mieltä, että sairaana pitäisi hiukan ainakin herkutella ;)


Tein yhden kovan treenin toissapäivänä. Ohjelmassa oli rinta,ojentajat ja vatsa. Aikaa tuon ohjelman tekemiseen meni noin puoli tuntia. Juu, ei kauempaa. Jan meinaa, että treenit eivät saisi kestää 45 minuuttia pitempään.

Rintalihasten treenaaminen ei kuulu suosikkeihini, mutta ojentajatreeni sitä vastoin kyllä. Ja tämä on ihan suorassa yhteydessä siihen miten hyvä olen näissä liikkeissä. Ojentajat on vahvat luonnostaan ja lisäksi hiihtoajoilla hermotukset kuntoon rääkätyt :D Rintalihakset ovat olleet vahvat, nyt ei enää niinkään. Joskus nostin penkistä enemmän kuin oman painoni. Hämmensin jo yläasteella poikia, kun uhosivat olevansa vahvempia kuin minä. Eivät olleet ja sekös heitä harmitti :) Nykyään tilanne on takuulla aivan toinen :)

Joka tapauksessa rääkkäsin rintalihaksia salilla kolmella eri liikkeellä. Suht isoilla painoilla sain liikkeet tehtyä, en kylläkään täysiä sarjoja, mutta nyt pitää sitten jauhaa nuilla samoilla painoilla niin kauan, että menee täydet sarjat ja sitten nostan taas parilla kilolla lastia. Ranteet oli kovilla (ranteet ovat saaneet useita kortisonipiikkejä vuoden aikana), unohdin rannetuet kotiin. Pitää olla fiksumpi ensi kerralla.
Vinopenkillä tehdyt liikkeet käsipainoilla oli minulle ranteiden puolesta mukavammat kuin tangolla tehdyt . Ote liikkeissä on kuitenkin erilainen. Olen ihan tyytyväinen kehitykseen!

Ojentajia pystyn tekemään todella isoilla painoilla. Nyt vedin sarjat 70 kilolla. JEEE! Pystyn nostamaan painoja, mutta vastaan tulee taas ranteet... olemmekin Jannen kanssa puhuneet, että voisin tehdä sarjat hitaaaaaasti, en nyt muista ollenkaan millä tuota pitäisi kutsua. Joka tapauksessa siinä voi käyttää pienempiä painoja, mutta rasitus tulee hitaasta liikkeestä ja sitä kautta lihakset maitohapottamisesta. Tein ojentajille yhden ylimääräisen liikesarjan, koska oli ihan hyvä draivi päällä.

Ja sitten vatsat. Kuopus kysyi tuossa eilen saunassa, että miksi sinulla äiti on niin iso massu? Ai onko äidillä iso massu -kysyin naurahtaen. Poika vaan tokas, että kato nyt vaikka :) Neljävuotiaan rehellisyyttä :)
Maha on iso siitä ei pääse mihinkään ja se tosiasian kanssa en vaan opi elämään. Se on minulle kammotus, jolla oli ennen lapsia aina lauta vatsa. Joskus saunassa juteltiin tyttöjen kanssa ja mietittiin kasvavia kehojamme. Muistan tuolloin sanoneeni, että mulle ei läski tunnu tulevan mahaan ollenkaan, vaan reiden sisäsivulle :) Todellisuus oli toinen.
Vatsalihakset ovat -onneksi- hyvässä kunnossa. Osaan tehdä oikeaoppisesti vatsoja, en siis vain nostele päätä lattiasta irti ja vedä 300 vatsaa. Muistan vetää navan sisään ja keskittyä liikkeeseen. Tällä treenikerralla "lankutin" eli olin etunojassa kyynärvarsien ja varpaiden varassa ja pidin vartalon suorassa ja vedin napaa sisään. Tuntuu! Suosittelen tätä liikettä kaikille. Se vahvistaa syviä vatsalihaksia.

Aerobisesta treenistä olen voinut vain haaveilla. Ei mitään jakoa lähteä hönkäilemään ja yskimään. Hiihtämään mieleni tekevi! Mutta eiköhän tämäkin kröhä jossain vaiheessa lopu.

Tässä vielä loppuun treeniohje syvien vatsojen harjoitteluun :)

Poikittaiset vatsalihakset kulkevat muiden vatsalihasten alla sananmukaisesti poikittain selkärangasta kohti kehon keskustaa. Treenatut alavatsan poikittaiset vatsalihakset pitävät vatsan litteänä aamusta iltaan.

Lankku

Treenin kohde: Poikittainen vatsalihas sekä hartialihakset

- Jännitä vartalo suoraksi, kyynärpäät lattiassa olkapäiden alapuolella.

- Pidä polvet maassa. Vedä napaa kohti selkää.

- Muista hartiatuki ­ lapaluut eivät törrötä ulos selästä. Venytä niska suoraksi.

- Ojenna toinen jalka ja avaa suora jalka sivulle. Tuo takaisin keskelle ja koukista lattialle.

- Sama toisella jalalla.

Voit tehdä saman suoralla vartalolla varpaat lattiassa. Tee n. 5 toistoa molemmilla jaloilla.

(mtv3)

Luvatut kuvat ROBINISTA

Tämä nuori herra on käynyt kuvattavana luonani ööö noin kolme kertaa aiemminkin. Tällä kertaa otimme kuvia muutakin tarkoitusta varten kuin kotikäyttöön. Pidetään peukkuja, että nappaa ;)
Koulupäivän jälkeen ei ollut ihan paras hetki kuvata, mutta saimme silti tosi kivoja kuvia erilaiseni ilmeineen.
Kiitos ROBIN :) ja Robinin äiti ja pappa kiitos jälleen luottamuksesta :)

Nyt on hyytävän kylmää ulkona! Pakkasta ei ole "kuin" -20, mutta viima tekee siitä vielä kylmemmän oloisen. En kavahda moisia pakkaslukemia, sillä lapin tyttönä olen kylmään tottunut. Villahousut vedän jalkaan ehkä sitten kun pakkasta on -25 :)