Anna kaikkien kukkien kukkia

Venäjään liittyy paljon ennakkoluuloja. Me suomalaiset emme voi käsittää miten jotkut voivat asua "hökkeleissä" "kommunalkoissa" ilman suihkua, ilman toimivaa wc:tä. Melkei voi aistia halveksunnan. Mutta silloin olemme unohtaneet oleellisen. Ihan tavalliset venäläiset eivät ole perustamassa lakeja, eivät ole vaikuttamassa Venäjän ulkopolitiikkaan, ei sisäpolitiikkaan. He elävät niiden sääntöjen varassa mitä heille annetaan. He ovat luoneet elämänsä sellaiseksi kuin olosuhteiden pakosta on voinut.

Kuitenkin niissä hökkeleissä ja monen henkilön kommunalkoissa asuu onnellisia ihmisiä. Tai varmasti ihan yhtä onnellisia ihmisiä kuin mitä me täällä olemme. Jos omistaa kaksi paria housuja ja kolme paitaa niin osaa iloita niistä eikä valita ettei ole mitään päällepantavaa, kuten me, katsoessamme täpötäysiä vaaterekkejämme. Se mikä kummastuttaa eniten niin vieraanvaraisuus, että annetaan siitäkin vähästä -mitä on- vieraille. Me saatiin kokea tämä kummimummolassa. Me nähtiin niin koreaksi laitettu pöytä, että ihan itketti. Meitä oli odotettu ja me oltiin heille tärkeitä. Meille haluttiin laittaa parasta, siitä pienen pienestä eläkkeestä.

laitakaupungin talot näyttävät ulos nuhjuisilta, mutta sisustus on usein hyvin kodikas slaavilaiseen tyyliin. uusrikkaat venäläiset ovat mieltyneitä hyvin moderniin ja teräksiseen sisustustyyliin, kun "tavalliset" suosivat arkisempaa tyyliä

ei kaiken tarvitse olla harmaata

"ottakkee lissää!"

hylätty talo. ikkunan välistä löytyi kaksi perhosta. toinen jo tuonelassa ja toinen kuoleman rajamailla.

                                   Meillä on sama taivas. Ja kukat kukkivat
                                             Venäjälläkin

Pietari -elämää kaduilla-

Pietaria vielä ainakin parin postauksen verran.
Kuvamateriaalia on niin paljon, että ei niitä raaski olla postaamatta.

Pietarissa tapahtuu aina ja joka paikassa. Kaikki kaupat ja kahvilat jne. ovat auki vuoden jokaisena päivänä ja Pietarissa on paljon 24 tuntia auki olevia kauppoja. Alkoholilaki näkyy mm. siinä ettei viinaa saa myydä enää tietyn kellon lyömän jälkeen. Kaupoistahan saa juomista kaljasta väkeviin. Ruokakaupoissa löytyykin ihan hyllytolkulla viinaa eri muodoissaan. On vodkaa poikineen ja sampanjaakin jokaiseen makuun. Tosin venäläiset rakastavat tuontiviinoja, joten tuliaisvinkki vaikka perheen isälle voisi hyvinkin olla pullollinen jotain länsimaalaista konjakkia. Me turistit taas rakastamme yli kaiken venäläisiä vodkia ja sampanjoita, eikä vähiten niiden huokeita hintoja.

Viinakulttuuri Venäjällä on avoin. Miesten alhainen kuolleisuusikä selittyy alkoholismilla ja liitännäissairauksilla. Miesten keski-ikä taitaa olla n. 60 vuotta. Ei se mikään ihme ole, kun miettii miten kalja käy janojuomana arkena. Sitähän voi juoda vaikka lasketellessa, ihan samoin kuin voi tupakoidakin. Mikäs siinä, monta asiaa yhdellä kertaa :) 
Ja koska viina on Venäjällä tosiaan joka paikasta saatavilla, on tosiaan alkoholisoituminen tehty helpoksi.
Sampanjalla juhlistetaan milloin synttäreitä, milloin häitä. Venäjällä kehitellään juhlan aihe vaikka tikusta. Ja juhliin kuuluu olennaisesti aina kukat ja sampanja.

Kun meidän kulttuurissa juhlia vietetään usein "piilossa muilta" kotona oman perheen ja läheisten kanssa, niin Venäjällä tullaan ulos. Hääseurue odottaa hääpalatsin ulkopuolella hääparia ja kilistelyn jälkeen saattue ajelee ympäri kaupunkia eri nähtävyyksien äärelle kuvattavaksi. Näin koko kaupunki saa nähdä suureelliset juhlat ja hienon juhlaväen. Itse bongasin saman päivän aikana kaksi isoa hääseuruetta. Toinen tassutteli puistossa peräkanaa ja toinen poksautteli hääpalatsin edustalla. Hauskaa touhua :)

Ja kaiken glamourin keskellä löytyy ihan tavallisia nautiskelijoita. Toiset haastaa kavereitaan shakissa ja nuoret hassuttelevat kuvaamalla toisiaan. Ja pötyä ei ole muuten sekään, että venäläiset tuntee klassikkokirjansa. Kyllä he lukevat! He lukevat kävellessään, metrossa, puistossa, kadulla, kahvilassa. Ei ole sellaista paikkaa missä ei voisi lukea. Ja rakkaus osoitetaan julkisesti. Kävellään käsi kädessä. Pusutellaan. Halaillaan. Mies kantaa naisen käsilaukkua. Ja nauretaan yhdessä.

Ja sitten lopuksi yksi legenda.... miksi venäläiset vaikuttavat usein niin ilmeettömiltä?
Siihen on melkoisen yksinkertainen selitys. Katsopas itseäsi, kun puhut. Sinä ilmehdit ja heilutat suutasi mitä todennäköisimmin :D Venäläisissä kouluissa lapsille opetettiin ainakin aikanaan, että pidetään hampaat yhdessä kun puhutaan. Koitapas :D Ei tule ilmeitä ei, mutta saat sanat melkoisen hyvällä artikulaatiolla lausuttua. Etenkin ne venäläiset ässät, ei ne tule suun liikkeistä vaan kielen asennosta ;)

Mutta ne kuvat.... tässä niitä.

VIISI VUOTIAS

 Jippiiiii tämä pieni mies täytti perjantaina 5 vuotta! VIISI kokonaista vuotta sitten syntyi ihana pienen pieni nyytti, jolla oli pitkä musta pystytukka ja valtavan pitkät ripset. Ripset oli niin pitkät, että ne peitti näkökentän ja isä tuumi, että ripset pitää heti leikata, että näkö ei mene pilalle :) Mutta ripset taipui ja viiden vuoden aikana pikku-ukkeli on saanut kuulla kehuja ripsistään tämän tästä ja osaa jo itsekin sanoa "niinkun minulla on nämä ripset".... kun häntä sanotaan söpöksi ja kauniiksi lapseksi:)

Eläväinen, aina hyväntuulinen lapsi on tämä hassu pieni! 5 vuotispäivänä hän tosin sanoi, että "minua ei saa enää sanoa pieneksi, minä olen JO VIISI VUOTTA"! No,  minä rontti käytin äitikorttia ja sain luvan olla ainut, joka saa sanoa pieneksi ukoksi :) Onnellinen minä.
Minulla valui kyyneleet viime perjantaina, kun vein häntä hoitoon. Toinen kiitteli moneen kertaan  saamiaan lahjoja ja oli niin leveä hymy huulilla ja silmin nähden onnellinen. Minun "vauva" koki 5 vuotispäivänsä jonkinlaiseksi rajapyykiksi pienen ja ison välillä. Nyyhkis ja KYYNEL!

Juhlia vietettiin kahdessa erässä. Juhlapäivänä tuli kaverit ja eilen juhlimme sukulaisten ja ystävien kanssa koko päivän. Tässä vähän kuvakimaraa juhlista. Kuvaajaäiti ei ehdi muutakuin räpsimään tarjoilemisen ohella kuvia, joten koittakaa kestää :)

sisko keksi tarinan ja tehtävän. metsässä oli peikko, joka oli hukannut kaikki tavaransa ja lapset saivat auttaa häntä. kymmenen 4-6 vuotiasta lasta olivat aivan hiljaa ja kuuntelivat :)

ystävä toi kieloja, ihania! kiitos :)

yksinkertaista kattausta

angry birds kakku, jonka leivoin itse vadelma ja suklaa täytteellä, suklaamarenki klik koristeli kakun toiveiden mukaan angry birds teemalla.

puuuh

vieraat lähtivät ja kaikkia väsytti tosi paljon, myös siskoa.

ihana IHANA lapseni sai juhlia kaikkien läheisten kanssa. hiki tuli viimeistään siinä vaiheessa, kun isot juoksivat aikaa talon ympäri...mitä teki synttärisankari? juoksi kuin Forest Gump taloa ympäri non stoppina niin kauan kuin muut vuorotellen ottivat aikaa :D

Haasteeseen vastattu :)

 MAMAE laittoi mulle haasteen ja pitäähän tähän tarttua :)

.

Minun pitää vastata seuraaviin 11 kysymykseen.
Sen jälkeen keksiä 11 kysymystä itse ja jakaa ne eteenpäin 11 bloggaajalle.


1. Jos et asuisi nykyisessä kodissasi niin missä asuisit?

Asuisin Norjassa, Venäjällä, Kiinassa tai jossain muualla maailmalla. Jos asuisin Suomessa niin sitten se olisi Lapissa, Rovaniemellä tai vaikka Utsjoella. Tai sitten Tampereella. Voisin toisin sanoen asua melkein missä vaan kunhan se ei ole Riihimäki, Sodankylä, Ivalo (INARI on eri asia), Oulu, Jyväskylä, Joensuu, Vantaa, Espoo tai Kittilä :D 

(koomisinta muuten tässä EI-listassa on se, että se on ollut lapsesta asti ja kas kummaa... löysin itseni Joensuusta opiskelemasta ja mieheni sai valmistuttuaan töitä Riihimäeltä ja asuimme hetken sielläkin:D) 

2. Kivoin paikka jossa olet matkustanut?

 Ei kait niitä voi silleen eritellä. Mutta Utsjoki-Inari eli kotiseutuni on ihana paikka. Samoin Bodön yläpuolinen Nordland Norjassa. Ja PIETARI, se on ihana. 

3. Onko kodissasi suomalaista designia?

On kyllä ja lisää olisi haaveissa. Enemmän meillä on astioita ja käyttöesineitä. Mutta huonekaluja vähemmän. Haaveilen muutamasta jutusta. Mutta mulla ei ole tarvetta tehdä kodistamme Design kotia. Pieni sillisalaatti sitä ja tätä on paras tyyli sisustamisessa. 

 

4. Onko teillä kesäpaikkaa?

Meillä ei ole omaa kesäpaikkaa ja en usko, että sellaista hankimmekaan. Saamme käydä lapissa mummilassa ja se on kesäpaikoista parhain. 

 

5. Mihin matkustat seuraavaksi?

Matkustan seuraavaksi Norjaan, Notoddeniin, töihin. Sitten lomailemme perheen kanssa Ruotsissa, kun palaan työhommista. Suunnitelmissa on montakin matkaa ja uskon sitten seuraavan olevan jälleen kuvausmatka Pietariin syyskuussa. Perheen kanssa ollaan säästetty yhdessä aurinkolomaa varten ja 15 v häämatkakin häämöttää. Eli kaikki roposet menee tällä hetkellä lomakassaan :D 

6. Ihanin maku?

Varmaankin se suklaa, ikävä kyllä. Tai sittenkin ohuen ohut Pirkka näkkileipä! Tai ööö voisikos se olla vaikka uunimakkara pitkän tauon jälkeen sinapin kera? Eiku omena! Makuja on monia, mutta ei ole mitään yksiselitteistä makusuosikkia. 

7. Lempilehtesi?

Lehtiholisti tässä moi! Luen kaikkia mahdollisia lehtiä ja suosikkini on KODIN KUVALEHTI, se on tullut minulle n. 12 vuotta. Siinä on paljon juttuja ja ihania kuvia. Sitten pidän norjalaisesta MAMA lehdestä. 

8. Miten rentoudut? Mitä teet jos saat itse valita eikä ole kiire mihinkään?

Varmaankin nukun. Rakastan nukkumista :D Jos teen jotain muuta niin syön suklaata ja katson jotain kivaa ohjelmaa, vaikka Greyn anatomiaa. 

9. 3 lajin illallinen. Mitä tilaat?

*ceasar salaatin

*jonkin kana-annoksen

*jäätelöannoksen 

10. Missä olet 2 vuoden päästä?

Lukikohan tuossa alunperin 2 vai 12 vuoden päästä? Nojoo, 2 vuoden päästä olen mitä todennäköisimmin vielä täällä missä nytkin. Silloin esikoinen pääsee peruskoulusta. 12 vuoden päästä olen ulkomailla. Olenko tekemässä kehitysmaissa töitä, vai olenko jossain Norjassa vuonon rannalla tekemässä osa-aikaisesti töitä, vai olenko Siperiassa valokuvaamassa. Ken tietää.

11. Oletko matkustanut Lapissa (Suomi, Norja/Ruotsi)?

Läpikotaisin kaikkien kolmen maan lapit on tullut koluttua jo lapsena/nuorena. Olen hiihtänyt kilpaa ja kisamatkat sijoittuivat jokaiseen maahan. Ja koska olen Inarista kotoisin niin luonnollisesti koko lappi on minulle tuttu. Norja on tutumpi kuin Ruotsi. Mummilani on Teno joen varrella Suomen puolella, mutta Norja tuli tutuksi jo silloin. Ihana LAPPI!

1. Jos olisit sarjakuvahahmo, mikä olisit?

* olisin varmaan Tikru :D 

2. Teetkö käsitöitä, mitä?

*jotain pientä koitan tehdä aina välillä. Tykkään virkata, ommella

3. Mikä on ensimmäinen muistosi, jonka kykenet muistamaan?

*muistan kun äiti kertoo minulle, että rakas setäni on kuollut, olen n. 4v. Hautajaisissa olin huutanut papille, että ei saa heittää hiekkaa sinne arkun päälle, kun setä potkii arkussa (kivet singahteli arkusta)

4. Mitä teet sadepäivänä, jos sinulla on vapaata?

*Nukun :D 

5. Mitä puuhaat mieluiten lasten kanssa?

*Ollaan pihalla, luetaan tai höpötellään

6. Mikä on pitkäaikaisin haaveesi?

*Jaa-a, minulla ei oikeastaan ole mitään erityisiä haaveita. Ehkä se, että saan jälleen aloittaa työt Norjassa.... ja se on nyt toteutunut. 

7. Kerro jotain (tai kaikki) sinun ja puolisosi ensitapaamisesta?

*asuimme samassa talossa, samassa rapussa, mutta eri kerroksissa vuoden ajan, mutta emme tavanneet ennenkuin "aika oli kypsä". Mies oli tulossa kesälomalta takaisin kämpille ja kantoi tavaroita kämppään. Katsoin poikaa silmiin ja hoksasin, että sehän oli aika vetävän näköinen tyyppi -kylläkin vähän ylpeän oloinen silloin (joka on kaukana hänen todellisesta persoonallisuudestaan). Meni kuitenkin vielä monta kuukautta, että tapasimme "oikeasti", minut pyydettiin teelle baari-illan jälkeen, kun sattumoisin tultiin peräkanaa Joensuun yöstä :) Ihan hauskoja muistoja. 

8. Laukku vai kengät?

*Laukku JA kengät

9. Lempivaatteesi?

*inhoan vaatteita tällä hetkellä. mikään ei tunnu hyvältä! 

10. Nukkumaanmenoaikasi?

*liian myöhään! Yleensä 24 jälkeen :/ 

11. Oletko tuunannut huonekaluja? Mitä ja miten? (kuva?)

*En oikeastaan. 

Minun OMAT kysymykseni teille:

1. luetko kirjoja?

2. millainen on pukeutumistyylisi?

3. puetko miehesi ja lapsesi?

4. mihin tuhlaat rahaa?

5. oletko iltasyöppö?

6. tiedätkö mitään saamelaisista?

7. pelaatko lautapelejä?

8. osaatko käyttää kameraasi?

9. miten säilöt valokuviasi?

10. mitä mieltä olet kauneuskirurgiasta?

11. mitä lasten tavaroita säilytät kunnes he ovat aikuisia? 

Tässä oli minun vastaukseni tähän haasteeseen :)  Saman haasteen taisin saada myös joltain muulta, joten katson siitäkin nuo kiperät kysymykset. 

Tämän heitän MARITALLE ja JOHANNALLE sekä MEKKOTEHTAAN TYTÖILLE 

Luulen, että aika moni muu on tämän haasteen jo saanut, joten säästän muut lemppariblogit siis tältä haasteelta  :)

Making of...

Maria ja Saaru

Maria ja Jessica

Saaru kameran kanssa, Jessica on refletyyppinä

Valokuvauksen opiskelija SAARU KLIK oli ottanut Pietarin reissun kuvausjutuksi muotikuvaukset, kuvat ovat osa hänen opinnäytetyötään. Saaru -aina nauravainen- teki koko reissun ajan kovasti töitä projektinsa kanssa. Ja mitä ehdin kuvia koneelta näkemään niin loistavaa tulosta tuli!
Meillä oli mukana myös malli Maria ja Jessica maskeeraaja KLIK. Maria lähti reissuun flunssaisena ja siemaili teetä termarista saadakseen kurkkunsa kuntoon, mutta urhoollisesti tyttö hoiti mallinhommansa kunnialla loppuun. Asut eivät olleet mitään pakkasvermeitä, että taisi adrenaliinin virratessa lämmetä Mariakin kuvauspäivien kuluessa. Upea malli muuten! Jos siis joku kuvaaja joskus mallia tarvitsee. Maria vaikuttaa muuntautumiskykyiseltä ja kehon hallintakin on vahva puoli.

Jessica laittoi parit meikit ja kampaukset päivässä -kunnioitettavaa. Välillä tuntui ettei tämä kolmikko ehtinyt muutakuin nukkumaan ja kuvaamaan. Jessican työskentelyä oli mahtava seurata. Osaavan ammattilaisen työskentelyä on ilo seurata!

Tyttöjen esittelyt löytyy muuten tarkemmin JOhannan blogista, joka on meidän reissun virallisempi blogiosoitteemme :) 

Katsokaa muuten mitä ihania värisävyjä bongailin mummon mökin lähistöllä olevista taloista....
yksityiskohdat olkoot seuraavan postauksen aihe :) Eli Pietaria Pietaria vielä riittää :)

Matkakertomus, osa 2, mummot

Oma kuvaustavoitteeni oli saada kuvia Inkerinsuomalaisista mummoista. Olikin mahtavaa päästä ihan liki näitä rautaisia naisia. Mitä upeita tarinoita me saimme kuulla. Niin siis upeita tarinoita, mutta ihan hirvittävistä asioista. Nämä naiset ovat olleet Stalinin vainojen aikaan 10 ikävuoden molemmin puolin.
Heidät on karkotettu Siperiaan perheineen pois valtaväestön silmistä. Siperiassa perheet ovat joutuneet asumaan risuhökkeleissä, joihin on tehty jäästä ikkunat. Kylmää on ollut ja nälkäkin vaivannut.
Leipäsiivu päivässä ei ole paljoa kasvuikäistä auttanut. Ja lapset joutuivat myöskin töihin Siperiassa, ihan kuin vanhempansakin. Useat sukulaiset sairastuivat erilaisiin sairauksiin ennen kotiinpääsyä. Ja osa näistä mummoista on joutunut hautaamaan kaikki läheiset ja jollain yksinjääminen on ottanut enemmän koville kuin mikään muu.

Yhden mummon sanoin: "meillä oli niin hyvä olla siskon kanssa, me luovuttiin avioliitosta ja lapsista, että saimme hoitaa halvaantunutta äitiä". Itsekkyys ei paistanut näiden mummojen puheista. He olivat kiitollisia kaikista niistä vuosista, jotka saivat läheisten kanssa elää. Mutta viimeiseksi jääminen oli surun asia ainakin yhdelle mummolle: "en halua ennää ellää, miksi minun pittää tässä vankilassa olla, mie tahon jo pois". Kyllä meillä kyyneleet virtas jokaisella kahvipöydässä istuvalla.

Miten hyväsydämisesti meidät otettiin vastaan! Pöytä oli katettu koreasti, herkkuja oli vadit pullollaan, ja ihmettelimmekin miksi me Suomessa laitamme niin vähän pöytään? Me emme saaneet istua pöydässä syömättä emmekä juomatta. Aika monella olikin illalla maha kipeänä, kun kahvia oli tullut juotua 4-5 kupillista ja kakkuja ja leipiäkin mussuteltu ihan reilusti. Ja voi kamaluus, jos erehtyi sanomaan "voin minä ihan vähän ottaa" niin vastaukseksi tuli: "ei meillä oteta vähän kuin paljon!". Ja sitten otettiin.

Saimme olla lähes koko päivän yhden mummon kotona ja kuvasimme interiööriä, mummoa sekä muotia.

Inkerin kirkon ylläpitämässä vanhainkodissa kuvasin muutamaa mummoa lisää ja voi sitä jutun määrää. Mahtavaa avoimuutta ja mielen voimakkuutta. Järisyttävät kokemukset ovat jättäneet jälkensä heihin, mutta silti kokemusten jakaminen tuntuu olevan heille kaikille todella tärkeä asia.

Pohdimmekin, että olemmeko ihan hakoteillä tämän päivän kulutushysterian kanssa? Miksi meidän pitää suorittaa ja pingottaa kaiken aikaa? Miksi pitää hakea statusta tavaralla? Mikä on tittelin merkitys? Eikö ole tärkeintä, että selviää ja on onnellinen?

Matkakertomus osa 1

Jos haluat joskus etsiä kontrasteja niin lähde Pietariin tai Venäjälle ylipäätään. Sieltä löytyy! Kontrastit ovat niin isot, että sitä ei tajua ennenkuin on itse paikanpäällä.
Tällä kertaa majoituimme maalla, KELTOSSA= Kolbinon Koltushissa. Keltosta on 10 km Pietariin ja kuljimme bussilla metroasemalle ja sitten jatkoimme metrolla matkaa -kuka minnekin.

Matkallahan meitä oli 9 kaverusta, tai siis ainakin nyt voimme varmaan tituleerata itseämme kavereiksi, itse en tuntenut porukasta oikeastaan kuin JOHANNAN entuudestaan. Mutta täytyy sanoa, että kaikki me tulimme hyvin toimeen keskenämme. Jokaisella oli oma projektinsa. Itse kuvasin Inkerinsuomalaisia mummoja, Leningradin oplastin maaseutua sekä kaupungilla erilaisia yksityiskohtia ja mitä nyt milloinkin. Kuvasimme myös lasten muotia Johannan ja MINNAN kanssa.
Eli kuvauspainotteinen reissu meillä oli ja olen äärettömän tyytyväinen.

Harmillista oli oma vointini, sairastuin matkalla ja menetin ääneni. Tosi mahtavaa, kun olisi ollut ihan huippua lähteä vaikka juhlimaan kuvausten päättymistä. Mutta väsymys vei sunnuntaina voiton ja kuvausten jälkeen hilputtelin kämpille nukkumaan. Aika pian jälkeeni tuli suurin osa muusta porukasta kämpille lopun porukan nauttiessa makkaratehtailijan privaattisaunan löylyistä ;)

Kaupunki on minulle entuudestaan tuttu ja tällä matkalla jätin kaikki "turhat" juoksemiset väliin ja keskityin ihan vaan naatiskeluun. Minulla on Pietaria kuvia vaikka muille jakaa, mutta aina löytyy uusia kuvauskohteita. Tällä kertaa kaupungille oli ilmestynyt mm. pyöriä katukuvaan, skootteri, moottoripyörä, rastatukkia, lättäkenkäisiä jne. Pukeutuminen on muuttunut jollain tapaa rennommaksi myös naisilla. Roiskeläppiä näki ainakin näin toukokuun alussa suhteellisen vähän. Mutta kyllä ne vielä ehtii, nämä naiselliset venäläiset minareita pitämään. Ja huikeita korkoja! Miesten muoti ei sen sijaan ole muuttunut tippaakaan. Samat mustat nahkatakit, samat mustat suorat housut, sama tukkamalli, samat "klutchit" kädessä ;D

Kiitos tästä matkasta kuuluu:
*koko meidän matkaseurueelle!
*Suomi-Venäjä seuralle kaikesta avusta ja mm. bussin hommaamisesta
*Kelton leirikeskukselle ystävällisestä auttavaisuudesta ja palvelusta
*Lapsimalleille
*Studio Skaalalle sponsoroinnista
* Kummimummolle Helenalle
*Vanhainkodin asukkaille

ja perheillemme, että saimme toteuttaa tämän matkan! Matka poiki uusia matkoja ja mikäs sen parempi :)

Jatkoa seuraa ...